Mahtavaa, Hippos, mahtavaa!

Me suomenhevosihmiset olemme jo pitkään toivoneet muutoksia suomenhevosten jalostusohjesääntöön. Sellaisia muutoksia, mitkä tekisivät mm. orien jalostusarvostelun helpommaksi, jotta saataisiin uutta verta oririntamalle. 

Vihdoin Hippos on kuunnellut suomenhevosihmisiä ja on esittämässä jalostusohjesääntöihin muutoksia. Tavoite on, että uudet jalostusohjesäännöt tulisivat voimaan vuoden 2022 aikana.

Uusissa säännöissä kotisiitospykälä poistuisi. Kotisiitospykälällä tarkoitetaan sitä, että mikäli ori ei ole jalostusarvosteltu, sen jälkeläinen voi kuitenkin saada ravikilpailuoikeuden, mikäli sekä tamma että ori ovat varsomishetkellä saman henkilön nimissä. Kun tämä pykälä poistuu, kaikki kantakirjassa olevat suomenhevoset saavat ravikilpailuoikeuden. Huomaathan tässä vaiheessa, että termitkin ovat muuttuneet: Kantakirjalla tarkoitetaan nykyään kaikkia rekisteröityjä suomenhevosia, ja niitä entisaikaan kantakirjatuiksi kutsuttuja kutsutaan nykyään jalostusarvostelluiksi. Kaikki suomenhevoset ovat siis nykyään kantakirjassa, mutta kaikki eivät suinkaan ole jalostusarvosteltuja.

Jalostusarvosteluunkin on onneksi tulossa helpotusta! Uusissa säännöissä työ- ja käyttöhevossuunta sisältäisi kolme eri arvosteluvaihtoehtoa: hevonen voidaan arvostella työpuolelle veto- tai ajettavuuskokeella, joiden vaatimukset ovat samat kuin ennenkin. Käyttöpuolelle hevonen arvostellaan kevyellä käyttökokeella, joka voidaan suorittaa ajaen tai ratsastaen. Kokeessa testataan hevosen toimivuutta ja kuuliaisuutta. Ehtona hyväksymiselle on hevosen yhteistyöhalu, toimivuus ja käsiteltävyys sekä näyryys. Tämä on siis iso helpotus nykyisiin jalostusarvosteluvaatimuksiin varsinkin ratsujen osalta!

Taustalla jalostusarvostelumuutokseen on se, että kaikki eivät kasvata kilpahevosia vaan moni "tavis" haluaa kasvattaa ihan tavallisen puskaratsun. Ja jos me jotain kaipaamme kipeästi suomenhevosrintamalle, niin lisää oreja käyttöön, jotta geenipooli pysyisi mahdollisimman monipuolisena. Siis niin monipuolisena kuin se enää on mahdollista. Vaikka ns. kirjaamattomia eli jalostusarvostelemattomiakin oreja on mahdollista käyttää, on se jalostusarvostelu kuitenkin tammanomistajalle tärkeä tuoteseloste orista. Mutta nykyiset orien jalostusarvosteluvaatimukset ratsusuunnalle ovat todella kovat ja niistä selviytyvät lähestulkoon vain ammattilaisten valmistelemat kilparatsut. Tammojen osalta koe on helpompi, ja itse ainakin haaveilen vielä joskus, että Pallura jalostusarvostellaan ratsusuunnalle kaikin R-kokein. Mutta toivon mukaan uuden työ- ja käyttösuunnan myötä saisimme uusia oreja käyttöön!

Kaiken kaikkiaan olen näistä muutoksista hyvin iloinen! On ihanaa, että Hippos on kuunnellut meitä ja ottanut onkeensa, ja aikookin tehdä nyt muutoksia oikeaan suuntaan. Kiitos, Hippos!

Viljoilua

Olen nyt päässyt muutaman kerran ratsastamaan kaverini ex-ravuriruuna Viljoa.Viljo on asunut meillä viime kesästä lähtien ja suurimmaksi osaksi vain viettänyt oloneuvoksen elämää, sillä se toipui hankosidevammasta eikä sille löytynyt sopivaa satulaa. Isot liikkeet yhdistettynä ihan lihaksettomaan selkään saivat aikaan sen, ettei sillä kauheasti ole halunnut kukaan mennä ilman satulaakaan. Mutta nyt hankkari on parantunut ja satula on löytynyt. Ratsuksi opiskelu voi alkaa! 

Koska Viljoa ei ole kauheasti ratsastettu, sitä ei myöskään voi alkaa heti kauheasti ratsastamaan, vaan täytyy ottaa varovasti. Varsinkin, kun meillä on nyt kauheasti lunta ja pohjat ovat raskaita. Hangessa hevonen väsyy ja kipeytyy todella äkkiä, ja väsyneenä myös loukkaantumisriski kasvaa.

Viljolla ratsastetaankin nyt alkuun 2-3 kertaa viikossa. Laukkaa saa alkaa ottamaan muutaman viikon päästä hankosidevamman takia, joten tällä hetkellä työskennellään käynnissä ja ravissa, pääosin käynnissä. Sillä jos luulin, että Pallura on vino, niin Viljo on vino potenssiin tuhat! Mutta se on ihan "luonnollista", sillä Viljo on tehnyt elämäntyönsä ravurina, ja siitä huomaa että sitä on ajettu paljon enemmän kisasuuntaan. 

Viljo ei ymmärtänyt alkuun myöskään sivulle vievää pohjetta lainkaan, mutta kun se saatiin opetettua, ollaan päästy suoristelemaan sitä väistöharjoituksilla. Ollaan otettu treeniin heti myös takaosakäännöksen alkeet, sillä siinä on helppo kontrolloida helposti ulos pullahtavaa lapaa. Näillä "takaosakäännöksillä" haetaan siis todellakin vain sitä, että hevonen kääntyisi suorana, ja takaosakäännöksen halkaisija saa olla vaikka kymmenen metriä, sillä näitä käännöksiä ei ole todellakaan lähdössä ihan heti esittämään kouluradalle.

Puoliero Viljolla on valtava. Vasemmassa kierroksessa se ravaa upeasti, mutta kaatuu sisäänpäin, oikeassa taas tahdittaa kaarteissa, sillä se on niin jumissa. Hierojasta ollaankin saatu tähän paljon apua ja Viljo alkaakin jo liikkua paremmin myös oikeassa kierroksessa. Nämä jutut vievät aikaa, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.

 Viljo on myös melko kovasuinen, mikä on ollut aikamoinen kulttuurishokki minulle, kun olen tottunut ratsastamaan herkkäsuisella Palluralla. Mutta sen sijaan, että laitettaisiin suuhun kovempi kuolain, yritämme herkistää Viljoa ihan tavalliselle kolmipalalle sekä istunnalle. Istuntaa se ymmärtääkin jo hyvin silloin, kun malttaa odottaa ja keskittyä! Viljo myös aukoo suutaan paljon silloin, kun on vaikeaa, mutta tämäkin lienee asia, joka korjaantuu ajan kanssa, kun se oppii luottamaan siihen, ettei ratsastaja kisko sitä suusta. Kireämpi turpahihna korjaisi ehkä seurauksen, muttei syytä, joten Viljon turparemmi pysyy jatkossakin löysänä.

Viljon vahvuudet ovatkin sitten sen luontainen ryhti, kyky kulkea oikein päin "kuin itsestään" sekä aivan mielettömän upeat ja letkeät liikkeet. Viljo liikkuu kuin jousilla ja kun se saa voimaa, siitä tulee ihan mielettömän hieno! Vielä toistaiseksi se on ihan lihakseton eikä liike aina kulje ihan rehellisesti selän läpi, mutta on aivan sairaan upeaa, miten se nyt jo liikkuu niillä lihaksilla, mitä sillä on käytettävissä. Parin vuoden päästä tämä on niin upea ilmestys!

Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus ratsastaa Viljolla, sillä vaikka se on todella raaka ja tällä hetkellä minä vien sitä eteenpäin, opin sillä ratsastamisesta todella paljon! Uskon myös, että mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii. Minulla todellakin on vielä oppimista ratsastuksen saralla, joten on tosi kiva, että Palluran lisäksi on toinenkin ratsu käytettävissä.

Hyvää joulua!

 Vihdoin se on täällä, ensimmäinen joulu, kun hevoset ovat kotona. Ihanaa!

Meillä ei ole suunnitelmissa mitään suuria, talli on koristeltu joulukuusella ja havuilla. 

Eipä kai joululta voi enää enempää kaivata, kun omistaa näin ihanat hevosen ja ponin!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Minun joulumaani on tässä, näiden tyyppien kanssa.

Onko mitään liikuttavampaa kuin jouluponi <3

Hyvää joulua kaikille!

Ratsastanko minä hevosen ehdoilla?

Aloin miettiä tätä yksi päivä, kun tuli puhetta jonkun kanssa siitä, miten ratsastaessa tulisi toimia hevosen ehdoilla. Eri ihmisten mielestä se varmasti tarkoittaa eri asioita. Toisen mielestä hevosen ehdoilla eteneminen on sitä, ettei hevosta saa pakottaa ratsastaessa mihinkään.

Jos noin mustavalkoisesti ajatellaan, niin minä en ratsasta hevosen ehdoilla. Minä nimittäin vaadin hevoseltani ratsastaessa asioita ja valitettavasti se joutuu usein myös epämukavuusalueelleen, sillä vain silloin se voi kehittyä. Älkää käsittäkö väärin, en prässää ja pakota hevostani veren maku suussa, sillä asia on myös niin, ettei stressaantunut hevonen voi oppia. Mutta joskus se hevonen on vietävä sinne epämukavuusalueelle, jotta se voi kehittyä.

Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Pallura, kuten kaikki hevoset, on luonnostaan toispuoleinen eli sen toinen puoli on vahvempi ja toinen heikompi. Ihan kuin me ihmisetkin olemme luonnostaan oikea- tai vasenkätisiä. Sen sijaan, että olisin heti alusta alkaen kiinnittänyt asiaan huomiota ja lähtenyt korjaamaan sen liikkumista symmetrisemmäksi, annoin sen oppia väärän tavan liikkua, sillä yksinkertaisesti en osannut. En tiennyt.

Niinpä tätä vinossa liikkumisen kierrettä oli lähdettävä purkamaan ja suoristamaan hevosta. Ei ole ollut helppoa, eikä ole vieläkään, ja Pallura on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelleen. Se joutuu tekemään juttuja, jotka ovat sille vaikeita, sillä kun on saanut vuosia liikkua vinossa, on vaikeaa suoristua. Välillä Pallura jopa hermostuu, kun on vaikeaa. Se myös tarjoaa välillä vääriä asioita, sillä se olisi helpompaa, kuin tehdä pyydetty asia. En suutu sille tästä, mutta pyydän siltä haluamaani asiaa niin kauan, että se tekee sen. Ja kun se tekee sen, kehun sitä. Näin asia on sille seuraavalla kerralla ja miellyttävämpää.

Miksi sitten suoristan Palluraa, jos vinossa liikkuminen olisi sille helpompaa? Koska suoruudella rakennetaan perustaa kaikelle sille muulle, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä. Haluan oppia Palluran kanssa kouluratsastusta, eikä se pysty suorittamaan liikkeitä oikein, jos se on vino.

Kouluratsastus on alun perin kehitetty hevosta varten, jumpaksi hevoselle. Sen tarkoituksena on ollut pitää hevonen kunnossa. Kouluratsastuksessa peräänkuulutettu peräänanto on hevoselle se paras tapa liikkua ratsastajan kanssa: silloin se työskentelee selkä ja vatsalihakset ylhäällä, takajalat kunnolla rungon alle polkien. 

Minä esimerkiksi olen nyt alkanut pyytää Palluralta vähän korkeampaa muotoa ratsastaessa. Pitäisi saada niskaa ylös, eikä saisi rojahtaa lapojen päälle. Miksi? Koska se on hevoselle parempi tapa liikkua kuormittaa hevosta vähemmän. Vaikka se turpa maata viistäen, lavoillaan "makaava" hevonen saattaa vaikuttaa rennolta, tällainen työskentelymuoto ei ole pidemmän päälle hyväksi, vaan kuormittaa hevosta turhaan.

Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin kyllä, ratsastan hevosen ehdoilla. Pyrin olemaan mahdollisimman hellä, käyttää pieniä apuja, kevyttä kättä. Etsin hevoselle sopivia, mahdollisimman "helliä" varusteita. En käytä kannuksia, mutta kuolainta kyllä. En hirtä hevosen suuta turparemmillä kiinni, mutta käytän turparemmiä ihan siitä syystä, että se on kouluratsastuskilpailuissa pakollinen, ja tähtäämme Palluran kanssa ensi kaudella vihdoin kilpailuihin. Meidän turparemmimme on englantilainen, ja se on aina erittäin löysällä. Koen tämän kaikista hellimmäksi turparemmiksi hevoselle. Pallura pystyy tarvittaessa aukaisemaan suunsa paljonkin auki tämän turparemmin kanssa, ja jos se tekee niin, on lähdettävä miettimään syytä siihen, eikä aleta hirttämään remmiä tiukemmalle.

Ennen kaikkea kuitenkin ratsastan hevosen ehdoilla siten, että en vaadi siltä liian vaikeita asioita. En lähde kikkailemaan sen kanssa, pyydä siltä vaikkapa laukanvaihtoja käynnin kautta, sillä niin kauan, kuin se on vino, se ei pysty suorittamaan näitä asioita. Etenen siis hevosen ehdoilla siten, että siltä vaaditaan vain asioita, joissa sillä on edellytykset onnistua. Siirtyminen laukasta käyntiin on liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa, mutta laukannosto käynnistä ei. Joskus tulee se päivä, kun se siirtyminen laukasta käyntiinkin onnistuu, ja se tulee onnistumaan hallitusti, kauniisti ja istunnalla, ei suusta kiskomalla.

Olen tehnyt tänä vuonna Palluran elämään paljon muutoksia, joilla koen olevan positiivinen vaikutus sen hyvinvointiin. Minulle ei riitä, että se säilyy hengissä, vaan haluan, että se voi hyvin. Siksi olen ostanut sille ponin, jottei sen tarvitse enää koskaan tarhata yksin, ja olen ostanut oman tallin, jotta Pallura saa tarhata pitkään ja jotta siltä ei koskaan puuttuisi mitään, minkä koen olevan sen hyvinvoinnin kautta oleellista. Silti minä ratsastan, mutta toivon, että se ei vaikuta negatiivisesti Palluran hyvinvointiin.

Heräsikö asian tiimoilta jotain ajatuksia? Koetko sinä ratsastavasi hevosen ehdoilla?

Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Tallin uusi asukas!

Viime viikolla meille saapui uusi asukas, suomenhevosruuna Viljo. Olen jo aikaisemmin sanonutkin, että oma hevoslukuni on toistaiseksi täynnä, mutta pakko myöntää, että kyllähän kolmas hevonen helpotti Palluran (ja minun) oloa.

Viljo on ystäväpariskuntani hevonen. He ostivat Viljon viime viikolla harrasteratsuksi. Viljo on todella rauhallinen ja sympaattinen tyyppi. Tyypillinen suomenhevonen, eli kaikki on hyvin niin kauan, kun ruokaa riittää! Viljo on myös kotiutunut jo hienosti, eikä stressaa turhista.

 Mini-Men uusi karsina on vielä maalia vailla.

Viljo muutti Mini-Men entiseen karsinaan ja Mini-Me parka joutui tyytymään uuteen, pienempään karsinaan. Mainittakoon, että tällä "pienelläkin" karsinalla on pinta-alaa karvan alle 8 m2, eli myös se on Mini-Melle ruhtinaallisen kokoinen ja lähes tuplaten sen verran, mitä eläinsuojelulaki vaatisi Mini-Men kokoiselle ponille.

Ensimmäisenä iltana Mini-Me oli hyvin tuohtunut; hän ei tällaiseen minikarsinaan jää! Mutta tuumattuaan asiaa tovin se totesi, että uusikin karsina on ihan ok ja nykyään se nukkuu siellä oikein makeita unia.

Koska Viljo on niin kovin lunki tyyppi, eikä sille tuota mitään ongelmaa jäädä yöksi ulos, sain vihdoin käännettyä hevosten päivärytmin siten, että ne ovat yöt ulkona ja päivän sisällä. Ja ihan kreivin aikaan, viime viikolla oli todella kuumia päiviä!

Varsinkin Pallura on suorastaan huokaissut helpotuksesta, kun olen tullut hakemaan ne lepäämään päiväksi viileään talliin. Varjoa on tarhassa kyllä, mutta paarmat ovat ärhäköitä ja niitä on paljon! Olen niin iloinen, että on mahdollisuus ottaa hevoset viileään talliin päiväksi. Tosin tällä viikolla näyttää viilenevän niin radikaalisti, että saa nähdä, joutuuko Pallurakin 24/7-ulkoilun uhriksi!

Kolmikko on tarhannut vielä erikseen, Mini-Me ja Pallura samassa ja Viljo omassa tarhassaan. Tarkoitus on kuitenkin laittaa ne samaan tarhaan, jahka Palluran kiima vähän helpottaa. Sille tuli tietenkin kiima välittömästi, kun tontille saapui upea ja vielä aivan oikeanrotuinen ruuna!

Vähän olin pelännyt, että alkaako Pallura sorsia Mini-Me:tä, kun sillä on nyt uusi poikaystävä, mutta vielä mitä. Mini-Me on edelleen se ykkösystävä! Olen siirrellyt hevosia nyt parilta ruoholohkolta tarhaan ja takaisin, ja voi miten Pallura aina huutelee Mini-Men perään, kun se jää aina viimeiseksi kun niitä siirretään.

Mini-Me kaunistuu päivä päivältä, kun sen karva vaihtuu! Sen lihominen on onneksi myös pysähtynyt, ja jahka sen karva tippuu myös mahasta, uskon sen olevan kohtuullisen sutjakka tyyppi. Ei tietenkään Palluran veroinen, sillä se on niin upeassa kesäkunnossa, mutta ihan ok kuitenkin. En oikein ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, että shetlanninponin kuuluu olla lihava. Mielestäni sen ei kuulu olla lihava yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan hevosen. Toki kasvava varsa ei saa olla laihakaan, joten tietenkin tarkkailen Mini-Menkin lihavuuskuntoa jatkuvasti ja ruokintaa muutetaan sitten sen mukaan.

Nyt kun päivät saa levätä viileässä tallissa, on illalla energiaa rallittaa ulkona! Pallura nauttiikin täysin rinnoin, kun on tilaa juosta. Onni on tilava metsätarha! Tämä on varmaan se syy, miksi Pallura on edelleen niin fitissä kunnossa, vaikka on lomaillut kuukauden. Mutta kohta loppuu senkin kesäloma, sillä meidän kenttä alkaa olla siinä vaiheessa, että varmaankin ensi viikolla päästään vihdoin siinä ratsastamaan!

Aurinkoista, joskin hieman viileämpää, alkanutta viikkoa kaikille!

Miksi meillä ei laidunneta 24/7?

Myönnän, että ajatus yötä päivää pellossa onnellisina laiduntavista hevosista kuulostaa ihanalta. Mutta mitä sitten, kun lämmintä on 30 astetta, tuulenvirekään ei käy, varjoon ei pääse ja paarmat eivät anna hetken rauhaa?

Meillä on hevosilla tosin sinänsä hyvä tilanne, että ne pääsevät aina puiden alle suojaan, varjoa on siis aina saatavilla. Mutta silti huomasin tuossa muutamana päivänä, että kuumimpaan aikaan olivat aika tuskissaan paarmojen kanssa. Lepäämisestä ei oikein tullut mitään. Eri asia sitten, jos tarhassa/laitumella olisi kunnon katos tai pihatto, tai metsä, johon pääsisi kunnolla viilentymään tai ötököiltä suojaan. Onneksi tällaiset katokset näyttävät yleistyvän laitumilla!

Palluran en ole myöskään nähnyt vielä kertaakaan nukkuvan makuultaan ulkona. Tallissa se sen sijaan makoilee selvästikin, vaikka en olekaan sitä "itse teosta" yllättänyt kertaakaan. Karvaan tarttunut kuivike kertoo kuitenkin sen lepäävän makuultaan. Haluan tarjota sillekin mahdollisuuden levätä kunnolla, joten siksi haluan ottaa sen johonkin vuorokauden aikaan talliin. Ja koska meidän talli on vanha kivinavetta, se pysyy helteilläkin ulkoilmaa viileämpänä.

Lämpömittarin pitäisi tällä viikolla kavuta 30 asteeseen. Niinpä ajattelin lauantaina, että käännän hevosten päivärytmin siten, että otan ne päivän kuumimmaksi ajaksi sisään ja saavat jäädä yöksi ulos, kun on viileää ja vähemmän ötököitä. Ne tulivatkin hyvin mielellään sisään yhden aikaan ja pian alkoivatkin molemmat jo nuokkua. Laitoin ne ulos taas kuuden aikaan, ja kaikki oli rauhallista kymmeneen asti. Silloin Pallura aloitti sellaisen iltarallin, että oksat pois. Oli pakko hakea ne sisään, sillä totesin, että en saa itsekään nukuttua silmällistäkään, kun ne ravaavat pihalla ja mietin koko ajan, että koska ne tulevat langoista läpi.

Pallura rauhottui heti, kun pääsi talliin. Eli näin mennään nyt toistaiseksi siihen asti, että saadaan laumaan joku tyyppi, joka jäisi rauhassa yöksi ulos, jolloin Pallurakin jäisi. Täytyisi varmaan alkaa karsinantekohommiin, jotta olisi mahdollisuus ottaa se kolmaskin hevonen :D

Reilu viikko sitten juhlittiin muuten Mini-Men yksivuotissynttäreitä! Paikalla oli muutama ihmisystävä, sekä tietenkin Pallura. Mini-Me sai myös kakkua, mutta sen jälkeen sen herkunsyöntipäivät olivatkin luetut! Mini-Me on nimittäin paisunut aivan silmissä laitumella, siinä missä Pallura on edelleen missin mitoissa.

Minun pihaani reunustaa verkkoaita koirien takia, joten Mini-Me sai olla synttäreillä pihalla vapaasti. Pallura oli pakko pitää narun päässä, sillä verkkoaita on paikoitellen sille liian matala.

Mini-Me on muuten nyt VIHDOIN alkanut vaihtaa tuota sen pörrökarvaa pois. Liekö matolääkkeellä ollut osuutta asiaan? Saa nähdä, kauanko se ehtii olla kesäkarvassa ennen kuin pitää aloittaa talvikarvan kasvattaminen :D

Pallura on tietenkin silkinsileässä kesäkarvassa, mutta pikku hiljaa on ollut havaittavissa sitä, että se alkaa pudottaa kesäkarvaa, kuten viime vuonnakin juhannuksen tienoilla. Palluran talvikarvakin on kuitenkin niin silkinhieno, että mitään turrikkaa siitä ei tule, ainakaan vielä kesällä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, ja muistakaahan huolehtia hevosten nesteytyksestä ja helpotuksesta kuumilla keleillä! Vinkkejä helteisiin hevosen kanssa voit lukea täältä!

Hevoset ovat vihdoin kotona!

Ihan kauhen kauan on kulunut edellisestä postauksesta, pahoitteluni siitä. Se johtuu vain siitä, että olen kovalla kiireellä laittanut tallia kuntoon, eikä aikaa blogille ole ollut. Yritän nyt tehdä korjausliikkeen, kun hevoset ovat vihdoin kotona!

Eka viikko on vierähtänyt nopeasti! Pallura ja Mini-Me siis muuttivat lauantaina 30.5. ja edellisenä iltana vielä 23.30 maalasin tallia niille kuntoon. Sitten oli jo pakko lopettaa, kun ei enää nähnyt maalata.

Mini-Me tuotiin uuteen kotiin lauantaina ensimmäisenä, ja se jäi kahden hoitotädin kanssa odottamaan Palluraa. Koska muuttomatka ei ollut pitkä, en halunnut ottaa sitä riskiä, että Pallura potkisi Mini-Metä traikussa, vaan päätin, että muutamme ne erikseen. Mini-Me on onneksi hyvin lunki tyyppi, ja se oli melko coolisti odottanut Palluraa, mutta oli toki helpottunut sen saapuessa.

Palluran saavuttua laitoimme ne niiden uuteen tarhaan. Niillä on mielestäni ihan hyvänkokoinen metsätarha, jossa on myös pieni hiekkaosuus jossa voi juosta. Vihreää löytyy jonkin verran nyhdettäväksi, mutta lisäksi saavat sitten kuivaheinää.

Kyllä ne alkuun rallittivatkin! Mini-Me oli selvästi innoissaan, kun Pallura suostui vihdoin leikkimään sen kanssa! Pallura ei edellisessä kodissa oikein kunnolla lämminnyt Mini-Me:lle, vaan lähinnä sieti sitä. Sen vuoksi teinkin isomman tarhan kylkeen myös toisen pienemmän, johon voin laittaa Mini-Me:n, jos ne eivät tulisi toimeen. Mutta nyt on Pallura hyväksynyt Mini-Me:n ihan täysin (kun ei muitakaan kavereita toistaiseksi ole :D) eikä tarvitse pohtia eri tarhoihin laittamista.

Yöt hevoset ovat vielä ainakin toistaiseksi tallissa, vaikka kelien puolesta voisikin ehkä olla jo ulkona. Haluan kuitenkin, että niillä on mahdollisuus levätä kunnolla, kun eivät vielä ole ihan sataprosenttisesti kotiutuneet kuitenkaan.

Tallissa on toistaiseksi karsinat vain Palluralle ja Mini-Me:lle, mutta olisi tarkoitus tehdä vielä muutama lisää. Alkuun tehtiin kuitenkin vain nämä, että saatiin hevoset mahdollisimman pian turvallisesti kotiin.

Mini-Me oli uskaltanut nukkua heti ekana yönä makuultaan tallissa, Pallura vasta kolmantena yönä. Minua oli vähän mietityttänyt Mini-Me:n nukkuminen tarhassa, kun en tiennyt, että antaako Pallura sen nukkua. Mini-Me on kuitenkin vielä niin pieni, että tarvitsee makuultaan tapahtuvia päiväunia. Mutta sitten eilen minua odotti tarhassa tällainen näky:

Pallura ei pelkästään anna Mini-Me:n nukkua, vaan jopa vahtii sen unta! Tuo pieni mytty maassa on siis päikkäreitä vetävä Mini-Me. Palluran en ole nähnyt vielä nukkuvan ulkona makuultaan, ja se varmasti tekeekin niin vasta sitten, kun kokee sen olevan 100 % turvallista. Nämä myös nukkuvat aina tuossa portilla, ilmeisesti kokevat sen turvalliseksi paikaksi.

Mini-Mekin alkaa pikku hiljaa muistuttaa enemmän ja enemmän oikeaa ponia alpakan sijaan, vaikka sillä vielä pörrökarva onkin!

Minulla myös projektia riittää, sillä vaikka hevoset muuttivat jo kotiin, talli ei ole vielä valmis, puhumattakaan varustehuoneesta ym. tiloista. Lisäksi meillä alettiin tällä viikolla myös kentän kaivuutyöt.

Niinpä lähdenkin tästä varustehuonetta maalaamaan, se on hyvää sadepäivän puuhaa!

Vihdoin materiaalia viime viikon valmennuksesta!

Pahoittelut tämän postauksen viipymisestä! Lähestyvä muutto ja siihen liittyvät selvitettävät ja hoidettavat asiat ovat pitäneet minut kiireisenä.

Seuraavaksi pahoittelen sitä, että valmennukseen liittyvä kuvamateriaali ei ole kovinkaan kummoista. Valmennus oli illansuussa ja valo alkoi jo olla vähissä. Mutta jospa näistä jotain selvää edes saisi.

Valmennuksessa keskityttiin taas ihan perusjuttuihin eli suoruuteen ja siihen, että saataisiin Palluralla niitä takajalkoja alle. Alkuravien aikana Suski onneksi totesikin, että käyntijakso on tehnyt Palluralle hyvää. (Olosuhteiden eli surkeiden pohjien takia olimme työskennelleet lähinnä käynnissä). Pallura on edelleen vino, mutta ei enää niin pahasti.

Kenttä oli torstaina parempi kuin pitkään aikaan, mutta edelleen ihan märkä.Pääsimme kuitenkin työskentelemään tehokkaasti sekä käynnissä että ravissa.

Aloitimme tekemällä käynnissä pohkeenväistöä pitkää sivua pitkin siten, että Pallura astuisi kunnolla ristiin, mutta ei poikittaisi liikaa, jolloin se joutuisi ihan oikeasti työskentelemään ja työntämään niillä takajaloilla. Pallurahan lähtee todella mielellään väistöissä poikittamaan ihan liikaa, jolloin se pääsee kaatumaan sivulle sen sijaan, että tekisi hallitut ristiaskeleet, joissa joutuu oikeasti töihin. Vaikeampaa kuin miltä kuulostaa!

Väistöharjoituksen jälkeen lähdettiin taas hakemaan vaihteita ravissa tekemällä siirtymisiä askellajin sisällä. Ensin siirtyminen pienen pienille askelille, lähes käyntiin, ja siitä sitten takaisin harjoitusraviin. Ja tässä haettiin nimenomaan sellaista hyvää, ylämäkeen suuntautuvaa harjoitusravia, jossa takapää työskentelee läpi selän.

Yksi valmennuksen teemoista oli myös se, että Palluran niska pitäisi saada ylemmäs ja otsaa ja turpaa vähän eteenpäin, eli se pitäisi saada pois kuolaimen alta. Se rojahtaa sinne vielä erittäin helposti, koska sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään pitkiä pätkiä. Tämä siirtymiset ravin sisällä- harjoitus onkin erittäin hyvä harjoitus, sillä silloin, kun Pallura lähti liikkumaan hyvin takaa eteen, se automaattisesti myös hakeutui pois kuolaimen alta.

Täältä, eli siis liian matalasta muodosta haluttaisiin saada Palluraa ylös. Nuorelle hevoselle toki pidempi työskentelymuoto on usein helpompi, koska sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään, mutta nyt halutaankin, että se pikku hiljaa alkaisikin kantaa itseään, voimiensa mukaan.

Tässäkin Pallura kulkee vielä liian matalana, mutta suunta on jo pikkuisen parempi - eli siis ylöspäin kuitenkin.

Oli kyllä jälleen oikein opettavainen tunti ja saatiin siitä taas paljon irti. Tehtiin vain perusjuttuja, kuten aina, mutta ne on kaiken perusta.

Palluralla olikin eilen hampaiden raspaus, ja siltä löytyi kuin löytykin piikkejä, vaikka edellisestä raspauksesta oli vasta puoli vuotta. Olin piikeistä kuitenkin sinänsä "helpottunut", että se selitti miksi Pallura on ollut viime aikoina vähän levoton suustaan. Nyt on suu taas kunnossa, joten treenit voivat jatkua!

Ja kuka väitti, että käyntitunnit ovat tylsiä?

Meillä oli torstaina Palluran kanssa piiiiiiiiiitkästä aikaa valmennus. Olin rohkeasti päättänyt, että se pidetään Palluran kotitallin ulkokentällä, sillä totesin että koska Pallura ei vieläkään ole mahoineen sataprosenttisesti kunnossa, en viitsi lähteä kuskaamaan sitä maneesille. No, koska Etelä-Suomen talvi on ollut mitä on, kenttähän oli melko kamalassa kunnossa. Onneksi kuitenkin sen verran tasainen, että käyntityöskentelyä pystyi tekemään.

Pahoittelen, ettei valmennuksesta ole kuvia, mutta minulla ei ollut kuvaajaa mukana, ja valmennus oli pimeän aikaan ulkokentällä, joten tuskin kuvat olisivat laadultaan kummoisia olleetkaan. Teen tämän postauksen kuitenkin siksi, että on itselleni tärkeä kirjoittaa asiat muistiin, jotta saan tunnista irti paljon vielä jälkikäteenkin!

Eipä menneet valmennusrahat hukkaan, vaikka vain käyntiä mentiinkin! Lemströmin Suski tuli meitä käynnissä opettamaan ja kyllähän me opittiinkin. Tällä kertaa keskityttiin käteeni ja sen paikallapysymiseen sekä Palluran takaosan työskentelyyn. Kuinka ollakaan, nehän ovat kaksi ihan täysin toisistaan riippuvaista asiaa!

Valitettavasti minulla on tapana heittää ohja ja tuntuma pois silloin, kun luulen pidätteen jälkeen myötääväni. Mutta enhän minä tee pidätettäkään vetämällä ohjaa kymmenen senttiä taaksepäin, joten miksi ihmeessä myötäisin sitten työntämällä ohjaa noin paljon eteenpäin?

Tarkoitus olisi siis saada se ohja pysymään paikallaan ja tehdä ne pidätteet ja myötäykset siinä paikallaan. Pidätteeksihän riittää yleensä sormien liikuttaminen istunnalla pidättämisen lisäksi. Kun heitän tuntuman pois, Pallura putoaa usein kuolaimen taakse ja sitä myötä myös pohkeen taakse. Kun taas pidän ohjan kädessä, sillä on mahdollisuus liikkua tuntumaa kohti ja saada se takaosa työskentelemään kunnolla.

Keskityttiin siis siihen, että se käsi pysyisi paikallaan myötäämisestä ja pidättämisestä huolimatta, että olisi tasainen tuntuma. Ja sitten myös siihen, että Pallura reagoisi pohkeeseen heti. Minun pitää olla pohkeeni kanssa nopeampi, jos Pallura putoaa kuolaimen taakse, asia pitää heti korjata pohkeella. Vauhtia ei kuitenkaan haluta lisää, vaan takaosan työntöä. Perusasioiden äärellä siis ollaan jälleen!

 Kuva viime syksyltä.

Tehtiin pohkeenväistöjä, joissa ongelmana vasenta pohjetta oikealle väistämisessä on se, että Pallura haluaisi kovasti vaan lähteä kaatumaan oikealle, kun heikomman vasemman takajalan pitäisi ihan oikeasti ponnistaa. Koska se on vaikeaa, Pallura haluaisi korjata ongelman kaatumalla vauhdilla oikealle. Tätä lähdettiin ratkomaan siten, että väistöä pyydettiin vain muutama askel sivulle, jonka jälkeen ratsastettiin heti suoraan, sitten taas muutama askel. Näin Pallura ei päässytkään kaatumaan oikealle vaan joutui tekemään hallitun väistön.

Tehtiin myös takaosakäännöksiä, joiden tarkoituksena oli aktivoida sitä takaosaa, saada se oikeasti alle. Tässä tuli isoksi ongelmaksi käteni. Jos onnistuin keskittymään käteeni, että se pysyi paikallaan, en kyennytkään keskittymään juuri muihin apuihin :D Vaatii siis vielä paljon lisää treeniä.

Tehtiin myös käynnin sisällä siirtymisiä, että saataisiin minua nopeammaksi apujeni kanssa ja Palluraa reagoimaan niihin nopeammin. Minun reaktionopeuteni on kuitenkin suurempi ongelma kuin Palluran!

Näitä juttuja sitten jatkossa treenataan kotiläksyinä - ainoa vaan, että näyttää taas siltä, että satulamme on käynyt epäsopivaksi. Saa nähdä, saako sitä muokattua sopivaksi vai onko edessä taas satulakaupoille lähtö... Huoh!

Ps. Muistathan että Pallurablogia voi vielä sunnuntaihin asti äänestää Vuoden parhaaksi hevosblogiksi täällä!

Somegaalan äänestys on alkanut!

Pallurablogi on tänä vuonna ehdolla Somegaalassa Vuoden Paras Hevosblogi -kategoriassa.

Mikäli Pallurablogi todellakin mielestäsi on paras hevosblogi, käy antamassa äänesi! Jos se on mielestäsi joku muu, käy antamassa äänesi sille! Äänestämään pääset täältä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-aanestys/

Tarjolla on myös muitakin kategorioita, joissa voit äänestää suosikkiasi. Todella mahtavia tyyppejä on tänä vuonna ehdolla :) Ehdokkaisiin voit tutustua täällä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-ehdokkaat/

Palluran kanssa olemme tosi onnellisia ja kiitollisia jokaisesta äänestä :) Somegaalan parhaat palkitaan 29.2. GoExpo Horse -messuilla. Minut näkee myös siellä, tervetuloa nykäisemään hihasta :)

Pallurablogi ehdolla Vuoden parhaaksi hevosblogiksi Somegaalassa!

Se tulee taas! Somegaala, josta hevostalli.nettiläiset saavat puheenaiheita viikkokausiksi. Kuka ei ansaitsisi olla ehdolla, kenen taas olisi pitänyt olla ehdolla ja kuinka ihan väärä tyyppi voitti taas ja jollain oli vääränväristä kynsilakkaa gaalassa.

On aika kaivaa juhlakolttu esiin ja suunnata Somegaalaan 29.2. Pallurablogi on nimittäin ehdolla vuoden parhaaksi hevosblogiksi!

En tiedä yhtään, miksi olen saanut kunnian olla ehdolla tässä kategoriassa. Tässä on nimittäin ehdolla sen verran kovia blogeja, että pelkästään ehdolla oleminen on iso kunnia. Varsinkin näin "tuoreelle" blogille kuin Pallurablogi. On hassua olla ehdolla samassa kategoriassa kuin oma blogi-idolini Muuliprojekti! Ilmeisesti kuitenkin joku (kaverini Elina?) on minua ehdottanut ko. kategoriaan. Kiitos siitä ehdottaneelle/ehdottaneille!

Muihin ehdokkaisiin ja myös muihin kategorioihin voit tutustua täällä:
https://www.playsson.net/somegaala-2020-ehdokkaat/

Äänestys alkaa maanantaina 10.2.!

Talliniksi: DIY: Eristetty juoma-astia

Vaikka pakkasia saadaan ainakin täällä eteläisessä Suomessa vielä odotella, olen jo tehnyt Palluralle pakkasten varalta eristetyn juoma-astian. Se ei ole sähköllä toimiva, mutta siihen vetäisi kyllä melkein samalla vaivalla sulanapitokaapelinkin, jolloin vesi varmasti pysyisi sulana.

Käytin tähänkin pitkälti jo kotoa löytyviä materiaaleja, mutta jouduin ostamaan toisen muurauspaljun sekä PU-vaahtoa. Kotoa löytyi ennestään jo uretaanilevy sekä toinen muurauspalju.

DIY eristetty juoma-astia

Tarvikkeet:

Uretaanilevyä tai styroksia tai finnfoamia
PU-vaahtoa 2 pulloa
Kaksi muurauspaljua: 65 litrainen sekä 90 litrainen

Silikonia tai esim. gorillateippiä reunojen tiivistämiseen

Tee näin:

Leikkaa uretaanilevystä (tai mitä käytätkin) isomman paljun pohjan kokoinen pala. Laita se paljun pohjalle. Leikkaa samalla myös levyt kantta varten, eli yksi pienemmän paljun suuaukkoa ihan himpun pienempi, ja toinen vähän sitä isompi.

Uretaanilevy leikkaantuu näppärästi esim. puukolla.

Laita pienempi palju isomman sisään uretaanilevyn päälle. Mikäli haluat tehdä sähköllä lämpiävän astian, voit tässä vaiheessa kieputtaa sulanapitokaapelin sisemmän paljun ympärille ja porata ulompaan paljuun pienen reiän, josta saat virtajohdon ulos.

Tue sisempi palju toisen reunoja vasten levyn jämäpaloja käyttämällä. Näin varmistat sen, ettei sisempi palju valu yhteen reunaan, ja säästät samalla PU-vaahtoa. Sisempään paljuun kannattaa laittaa myös jokin paino, jotta se pysyy varmasti paikallaan.

Pursota seuraavaksi tyhjät välit PU-vaahdolla. Anna kovettua. Vaahto laajenee vielä huomattavasti kovettuessaan.

Liimaa sitten kannen levyt toisiinsa PU-vaahtoa käyttäen. Liimaa myös pieni jämäpala PU-levystä kahvaksi.

Kansi kannattaa tehdä, sillä pikkupakkasilla sen voi laittaa astian päälle yöksi, kun hevoset tulevat sisään, ja vesi on aamullakin vielä sulaa. Jos hevoset käyttävät tätä vesiastiaa 24/7, silloin kannen voi vallan hyvin jättää tekemättä.

Kun PU-vaahto on kuivunut, leikkaa ylimääräiset reunat pois. Tiivistä sen jälkeen reunat vielä joko esimerkiksi ulkokäyttöön tarkoitetulla silikonilla tai groillateipillä, jotta huokoiseen uretaaniin ei pääse vettä. Valmis!

Tämä astia pitää veden pikkupakkasilla sulana, varsinkin jos sen täyttää lämpimällä vedellä. Isommilla pakkasilla se ei enää riitä veden sulanapitämiseen koko päivää, jos siinä ei ole sulanapitokaapelia, mutta se pitää kyllä veden sulana hieman pidempään.

Muita DIY-henkisiä talliniksejä:

DIY-Slow Feeding -heinälaatikko

DIY-loimiteline

DIY-keksit hevoselle

DIY-ötökkäkarkote

Kaikki blogin talliniksit:
http://pallurablogi.blogspot.com/search/label/talliniksit