Aasi* nimeltä Pallura

* Tämä huumoripostaus on tehty kaikella rakkaudella!

Tuossa sovitellessani Palluran uusia suitsia tuli huomattua useammasta kuvasta, että Pallurassa on hyvin paljon aasin näköä, ainakin tietyistä kuvakulmista!

Palluran rakennearvostelussa viime vuoden laatuarvostelufinaalista luki, että sillä on pitkät korvat. Silloin kyseenalaistin mokoman lausuman, mutta kieltämättä näitä kuvia katsellessa huomaa, että on siinä korvilla mittaa. Tosin siltikään en ymmärrä, että miten pitkät korvat vaikuttavat sen ratsun- tai edes hevosenominaisuuksiin, mutta varmasti tuomari näki tässä sitten jotain, mitä minä en.

Pusu!

Jokin aika sitten löysin kirpparilta tällaisen aasi-opetustaulun, ja siinä oli niin paljon samaa näköä Palluran kanssa, että pakkohan se oli saada!

Tämä on niin näköinen, ilmettä myöten!

Aasi tai ei, yhtä huippu Pallura se on silti! Omasta mielestäni pitkät korvat ovat vain hyvä ominaisuus Palluralla, kuulee paremmin kun kutsutaan ja auttavathan ne nyt pysymään tasapainossakin!

Helteet taitavat olla ohi tältä erää, joten ensi viikolla pääsee varmaankin vihdoin taas ratsaille! Pallura onkin kesälomaillut jo useamman viikon ja luulen senkin jo haluavan töihin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Palluraterkuin 

Jenni

Ystäväkirjassa Pallura

Nimi: Puolimatkan Stella
Kutsumanimi: Pallura tai Stella
Syntymäpäivä: 2.7.2014
Oma ihmiseni: Mamma eli Jenni!
Jälkeläiset: Aika Mainio Aino
Ammatti: Äiti sekä osa-aikainen ratsu

Lempiasiani: Syöminen!! Se on parasta ikinä! Ihaninta on kun on vapaalla heinällä tai laitumella, saa syödä niin paljon kuin jaksaa (ja minähän jaksan)! Rakastan myös harjattavana olemista.

En tykkää: Siitä kun en saa syödä. Ja siitä, kun mamma kieltää tekemästä kaikkea kivaa!

Pahinta mitä hevoselle voi tehdä: Pakottaa se seisomaan paikallaan! Ihan hirveää pallurankiusaamista!

Parasta mitä voi hevoselle tehdä: Antaa sen syödä!

Parhaat puoleni: Olen huippuäiti ja ratsuna todella ihana ja oppivainen. Olen myös mielettömän rohkea.

Huonot puoleni: Eihän sellaisia ole?? No ehkä se, että periaatteesta vastustan kaikkea hölmöä uutta, kuten klippaamista, kavioiden nostelua, jalkojen letkuttamista, mitä tuo mamma nyt ikinä keksiikin.

Asun: Hattulan Lepaalla Jaatallilla lapseni Ainon ja lapsenvahtini Taikaponin kanssa.

Elämäni paras hetki: Ainon syntyminen. Voi sitä onnea, innoissani Ainolle höhöttelin pitkät tovit kun se syntyi. Se oli niin ihanaa että omakin mammani itki.

Elämäni toiseksi paras hetki: Kun pääsin tänä kesänä laitumelle! Siinä ehti ehkä vähän unohtua, että oli myös lapsi matkassa, mutta kenellepä ei sellaista välillä sattuisi...

Äitinä olen: Vähän sellainen vapaan kasvatuksen mamma. Aino saa tehdä aika lailla mitä haluaa, koska ei sitä aina jaksa komentaa. Onneksi on myös lapsenvahti, niin saan aika paljon keskittyä omiin juttuihini (eli syömiseen). Tietysti silloin kun on tosi kyseessä, pidän Ainon puolia. Huolehdin, mutta annan Ainon myös opetella ja tutkia maailmaa itse.


Lempi-ihmiseni oman mamman lisäksi: Ei ainakaan kengittäjä.

Ratsuna olen: Vielä urani alussa, mutta todella herkkä ja miellyttävä ratsastaa. Olen nopea oppimaan, enkä vedä herneitä nokkaan vaikka tumpelo selässä antaisikin välillä vähän ristiriitaisia apuja.

Paras ystäväni: Ainon lisäksi tällä hetkellä olosuhteiden pakosta Taikaponi, koska se asuu samassa pihatossa/laitumella.

Lempiharrastukseni: Oli entisessä elämässäni ihmisten jahtaaminen, mutta nykyään olen vähentänyt sitä todella paljon, oikeastaan olemattomiin. Nykyään lempiharrastuksiini kuuluu syöminen.

Tulevaisuuden haaveeni: Tulla kuuluisaksi valokuvamalliksi! Ja tietenkin se, että olisi mahdollisimman paljon ruokaa. Teillä ihmisillä se kuulemma sulkee toisensa pois, toivottavasti meillä hevosilla ei!

Kirjurina toimi Jenni