Minulla on ollut tuossa sellainen kutina, että Palluran laihis on sujunut melko hyvin ja aloinkin etsiä kuvamateriaalia todisteeksi. Pakko kehua heti alkuun, miten ylpeä olen Pallurasta ja itsestäni! Pallura on muuttanut muotoaan edukseen niin lyhyessä ajassa niin paljon, etten meinaa edes uskoa muutosta todeksi! Parasta muutoksessa on se, että koko ajan on menty hevosen ehdoilla ja että Pallura ei ole nälkää nähnyt. Päin vastoin, se elää lähes vapaalla heinällä!
Laitetaanpa tähän kuvapari, mistä edistymisen näkee todella:
Pallura 4.11.2018
Pallura 30.12.2018
Kuvien välissä on siis vain vähän vajaa 2 kuukautta ja Pallura on hoikistunut toden teolla! Olen joutunut ostamaan lyhyemmän satulavyönkin, mikä ei tosin haittaa yhtään!
Paljon näkee nykyään lihavia hevosia, varsinkin suomenhevosia. Läskistä on tullut uusi normi, vaikka ylipaino ei hevosillekaan ole terveellistä. Hevoset seisovat pää paalissa eikä niitä ehditä liikuttaa. Ihaillaan, kun hevonen on saanut massaa, vaikka se massa olisi epäterveellistä läskiä eikä suinkaan lihasta. Metabolista rasvakaulaa ei eroteta uhkeasta orikaulasta.
Ylipaino aiheuttaa hevosille runsaasti terveysongelmia. Se kuormittaa niveliä ja jänteitä ja altistaa hevosen pahimmillaan jopa kaviokuumeelle tai metaboliselle syndroomalle. Itse olen ottanut Pallurankin ylipaino-ongelman ihan tosissani sillä haluan pitää sen käyttökunnossa, ja joskus vielä haaveilen saavani siitä toisen varsan. Vaan miltäpä kuulostaisi siitostamma, joka ei voisi laiduntaa kaviokuumeen takia?
Paljon näkee nykyään lihavia hevosia, varsinkin suomenhevosia. Läskistä on tullut uusi normi, vaikka ylipaino ei hevosillekaan ole terveellistä. Hevoset seisovat pää paalissa eikä niitä ehditä liikuttaa. Ihaillaan, kun hevonen on saanut massaa, vaikka se massa olisi epäterveellistä läskiä eikä suinkaan lihasta. Metabolista rasvakaulaa ei eroteta uhkeasta orikaulasta.
Ylipaino aiheuttaa hevosille runsaasti terveysongelmia. Se kuormittaa niveliä ja jänteitä ja altistaa hevosen pahimmillaan jopa kaviokuumeelle tai metaboliselle syndroomalle. Itse olen ottanut Pallurankin ylipaino-ongelman ihan tosissani sillä haluan pitää sen käyttökunnossa, ja joskus vielä haaveilen saavani siitä toisen varsan. Vaan miltäpä kuulostaisi siitostamma, joka ei voisi laiduntaa kaviokuumeen takia?
No miten se tehdään? Hevosen laihduttaminen?
Siinä missä ihmisellä laihduttaessa syöminen on 80 % ja liikunta 20 % hevosella on juuri toisinpäin. Hevonen on luotu tekemään molempia, siis syömään ja liikkumaan. Hevosen maha ja ruuansulatuselimistö ovat rakentuneet sillä tavalla, että sillä pitäisi olla lähes koko ajan tavaraa mahassaan. Siksi en suosittele korsirehusta pihistelemistä, ellet pysty ruokkimaan hevosta montaa kertaa päivässä. Ja "montaa kertaa" ei ole kolme, vaan se on vähintään 5 tai 6.
1. Väkirehut minimiin
Fakta: lihava hevonen ei tarvitse juurikaan väkirehua. Heinä ja kivennäinen, sillä pötkitään jo pitkälle. Olen ollut vapaan heinän puolestapuhuja jo pitkään, ja liputan sen puolesta myös laihdutettavan hevosen kanssa. Tietenkin järki tässäkin asiassa käteen: jos heinän sokerit huitelevat vaikkapa siellä kolmessasadassa, sitä ei välttämättä kannata syöttää vapaasti kevyessä työssä olevalle hevoselle. Ja mikäli heinäruokinta onnistuu useamman kerran päivässä, niin toki siinä tapauksessa heinää kannattaa laihdutettavan kanssa rajoittaa!
Fakta: liian pitkät ruokintavälit ovat yksi hevosen mahahaavan aiheuttajista. Siksi heinästä ei kannata tinkiä ainakaan, jos hevosen ruokintavälit ovat pitkät. Mikäli käytössä on esimerkiksi ruokinta-automaatteja tai pystyt ruokkimaan hevosen useasti päivässä, silloin heinästäkin voi pihistää ja antaa sitä vähän, mutta usein, jolloin maha ei pääse tyhjenemään liian pitkiksi ajoiksi.
2. Liikuntaa niin paljon kuin oma takalisto kestää
Ja sen liikunnanhan ei todellakaan tarvitse olla ratsastusta! Pallura liikkuu ratsain, taluttaen, ohjasajaen ja irtojuosten. Se on opetettu myös ajolle, mikä onkin aivan erinomainen liikuntamuoto, mutta valitettavasti Palluran nykyisessä kodissa ei oikein ole reittejä, missä pääsisi ajamaan turvallisesti. Oleellista on kuitenkin se, että hevonen liikkuu useamman kerran viikossa ihan hikeen asti, ja senkin lisäksi vielä kevyesti vähintään pari kertaa.
Pallura liikkuu tällä hetkellä noin viitenä päivänä viikossa ja liikkuisi seitsemänä, jos ehtisin joka päivä tallille. Ratsain mennään yleensä kolme kertaa, maksimissaan neljä ja loput maastakäsin. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on tärkeää, että iso osa liikunnasta on myös ihan höntsäilyliikuntaa eli esimerkiksi maastokävelyä tai irtona maneesissa tai kentällä revittelyä.
Oleellista on myös rytmittää liikunta sillä lailla, että raskaiden päivien lomassa on myös kevyempiä höntsäilypäiviä, jolloin hevonen pääsee palautumaan.
3. Virikkeitä tarhaan
Vapaalla heinällä ollessa on oleellista, että siellä tarhassa on muutakin tekemistä, kun seistä pää paalissa. Palluran laihtumista on edesauttanut erittäin oleellisesti sen tarhaaminen isossa laumassa, jossa sillä on tekemistä, kun voi leikkiä kavereiden kanssa. Tarha on myös iso, tai no, suorastaan valtava, joten siellä on tilaa liikkua. Pallura viettääkin tarhassa paljon aikaa tehden ihan jotain muuta kuin syöden. Heinää on kuitenkin vapaasti saatavilla tarhassa koko ajan ja ruokintapaikkoja on useampi, jolloin kaikki laumassa kyllä pääsevät halutessaan syömään.
Kaikilla ei tietenkään laumatarhaaminen ole mahdollista, eivätkä kaikki voi valitettavasti tarhata edes yhden kaverin kanssa. Silloin on tärkeää järjestää hevoselle muita virikkeitä. Metsätarha on tietysti aina hiekkatarhaa virikkeellisempi, mutta hiekkatarhaankin voi keksiä virikkeiksi esimerkiksi havuja järsittäväksi tai leluja leikittäväksi. Pääasia, ettei se paali ole ainoa virike! Talvella, kun on lunta maassa ja ei tarvitse pelätä hevosen syövän heinän mukana hiekkaa, heinät voi myös ripotella ympäri tarhaa niin, että hevonen joutuu liikkumaan syödessään.
Huom! Nämä laihdutusvinkit koskevat tietenkin vain tervettä hevosta, joka kestää normaalia liikuntaa. Ainoastaan kevyttä käyttöä kestävän hevosen kanssa ruuan rajoittaminen taitaa valitettavasti olla se ainoa keino saada se laihtumaan. Terveenkin hevosen kanssa on muistettava riittävä palautuminen ja se, ettei kaikki liikunta voi aina olla sitä rankkaa hikiliikuntaa.
Nämä laihdutuskeinot ovat toimineet Palluralla, mutta hevoset - kuten me ihmisetkin- olemme erilaisia, eikä kaikki tietenkään toimi kaikilla. Hevosen laihduttaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta laiskan ihmisen hommaa se ei kyllä ole :)
Palluraterkuin
Jenni
Erittäin huolestuttava ilmiö on myös se, että osa suomenhevosista näyttää aivan vinttikoiralta. Palluran kohdalla sanoisin, että tuo on hyvä ei yhtään vähempää. Treenissä oleva ravihevonen on usein ratsuihmisen silmään laiha ja ratsusuokki ravi-ihmisen silmään liian lihava. Liikalihavat hevoset ovat terveysriski, mutta yleensä onneksi lihava hevonen on helpompi laihduttaa kuin lihottaa ruipeloa.
VastaaPoistaKuulostaapa oudolta, minä en ole ikinä nähnyt yhtään vinttikoiran näköistä suomenhevosta! Missä sellaisia voi nähdä? Itse olen nimenomaan ratsusuokki-ihminen ja kyllä mun silmään ne ravurit yleensä näyttää ihannepainoisilta ja ratsuista osa näyttää ja osa ei 🙈
PoistaMä olen myös pitkään ollut huolissani siitä kuinka läski on uusi normi ja massakasta hevosta ihaillaan suurimmassa osassa hevosrotuja. Itse kun olen enemmän aasipuolen ihmisiä, huomaan siellä tosi huolestuttavan piirteen. 90% näkemistäni suomalaisista aaseista on ylipainoisia (paksu niska, selkä tasainen ja notkolla) ja näistä surullisen monta sairaalloisen ylipainoisia (edellisten lisäksi läskipaakkuja kyljissä ja niska pudonnut sivulle). Kun hevosihminen näkee normaalipainoisen aasin, on ensimmäinen reaktio että "ompa se laiha, pitäisi varmaan ruokkia lisää", mutta kun aasissa kulmikkuus ja selkeä selkäranka ovat normaalipainon merkkejä, kunhan kylkiluut eivät seistessä vilku. Juostessa ne kyllä saavat ajoittain näkyä, kuten mielestäni hevosellakin..
VastaaPoistaOma muulini on puolet päivästä (karsinassa yöt) pelkällä oljella ja päivällä se on rajoitetulla säilöheinällä, jossa vähemmän sokeria kuin kuivassa. Ja silti se on talven aikana onnistunut lihomaan niin, että tunnen jo kyljessä läskipaakun. Liikuntakin on lisääntynyt kesän jälkeen, mutta valitettavasti hikiliikuntaa pystymme harrastamaan vain maastossa viikonloppuisin jos silloinkaan. Onneksi hangessa tarpominen on hyvää treeniä vaikkei käynnissä hikeen tulisikaan. Toivottavasti saisin lisättyä hikiliikuntaakin jotta aineenvaihdunta lisääntyy ja rasva palaisi tehokkaammin. Kaiholla muistelen kesää, jolloin ravissa kylkiluut välillä tietyssä kuvakulmassa ja valossa.
Talvella on tosi inhaa, kun rajallinen päivänvalo haittaa harrastamista. Itse teen päivätyötä arkisin 8-16 ja se tarkoittaa sitä, että kaikki ihana maastoilemisvalo menee harakoille työpäivän aikana! Maastoilu kun olisi Pallurallekin mitä ihanteellisinta liikuntaa... Onneksi mennään jo kesää kohti niin saadaan valoa ja Muuli toivottavasti taas kylkiluut! :)
PoistaMä heräsin jälleen kauheaan todellisuuteen, kun näin videota mun hevosesta, voi herranjestas se on taas lihonnut. Tämä on sinänsä mun mielestä ihanneolosuhteissa, että se on hyvässä pihatossa, mutta maneesitallin yhteydessä, ja pääsemme treenaamaan kunnolla. Aika ideaalia. Pihatossa on vapaa heinä, sen lisäksi hevonen ei juuri muuta saa. Jos siellä on kuiva paali, pysyy se kohtalaisen hyvässä kunnossa, sillä silloin se ilmeisesti syö vähemmän. Mutta auta armias, kun pihattoon viedäänkin säilöpaali. Poni hyökkääsen kimpuun kuin sika limppuun ja syö ja syö ja syö...se on aivan kuin pingotettu ilmapallo. Koska se on laumassa eikä muilla ilmeisesti ole tätä ongelmaa, on mun joko otettava se pois pihatosta tai keksittävä joku muu ratkaisu. Kuivaheinä kun on tänä talvena kortilla, ja säilöäkin on välillä syötettävä. Onneksi nyt on hanget niin yritän liikuttaa enemmän hikeen. En millään viitsisi siirtää talliinkaan, kun pihatto kaikinpuolin muuten mukava nuorelle hevoselle ja viihtyy sielä niin hyvin. Aina on jotain murehdittavaa...
VastaaPoistaAuts :/ Toivottavasti löytyisi jokin keino pitää poni pihatossa! Pallura syö esikuivattua, mutta sillä on ilmeisesti kaikkea muuta ohjelmaa tarhassa päivisin niin paljon, ettei se jouda koko aikaa päivtystämään paalilla.
PoistaKamppailen tämän ongelman kanssa jatkuvasti, lähinnä tamman kanssa. Ostin sen alkukesästä ja se oli todella tukevassa kunnossa. Ruuna oli samalla täysihoitotallilla ja olosuhteet olivat kyllä ideaalit: iso lauma, pihatto ja vapaa heinä. Se ei vain oikein sopinut kummallekaan. Molemmat ahmivat minkä kerkesivät ja ruunakin pääsi lihomaan, vaikka silloin ratsastus oli lähes päivittäistä.
VastaaPoistaMolemmat olivat puoli kesää laitumella ja hoikistuivat siellä, vaikka ratsastus oli kesällä hyvin vähäistä. Ilmeisesti siellä tuli sitten kuitenkin liikuttua enemmän kuin tarhassa, jossa oli pari säilöpaalia. Hyvä kehitys jatkui, kun muutimme omaan paikkaan. Ruuna oli hyvin pian normaaleissa mitoissa ihan tavallisella liikunnalla metsässä ja kuivaheinällä. Tammakin on jo paljon paremmalla tolalla, mutta vielä on tekemistä. Se hoikistui kyllä silmissä pitkien lenkkien ja viisi kertaa päivässä annettavan kuivaheinän avulla. Nyt se tuntuu vähän jämähtäneen, mutta ei ole enää onneksi niin suuri kaviokuumeriski. Nämä myös liikkuvat enemmän pienessä kolmen hevosen laumassa, kun tamma ei jää muiden voimakastahtoisempien tammojen varjoon.
Tuo tarha, missä Pallura tällä hetkellä tarhailee, on oikeasti aivan valtava ja siellä kyllä tulee liikuttua. Se on kokoluokaltaan samaa luokkaa kuin monet laitumet ja siis sitä luokkaa, että itku tulisi jos joutuisi hangessa kahlaamaan hakemaan Palluraa toisesta päästä :D Onneksi se on niin mammantyttö että tulee 99 % kerroista kutsusta luokse. Silloin kun Pallura tarhasi hiekkaneliössä yksin joskus, se oli tietenkin koko ajan pää paalissa, kun se paali oli ainoa virike. Nyt on kavereita ja tilaa temmeltää, niin ei tarvitse olla koko ajan syömässä :)
PoistaTää on kyllä niin totta! ylipainoa on useilla hevosilla ja myöskin koirilla, kissoilla, puhumattakaan meistä ihmisistä �� Nykysin meillä on paljon hienoja tutkimustuloksia ja muutenkin paljon tietoa saatavilla, mutta siltikin näiden asioiden kanssa on meillä monilla haasteita. Sulla on kyllä tosi hyviä näkökulmia asiaan. Musta tuntuu, että lisäksi aika usein myös yliarvioidaan hevosen liikunnan rasittavuutta/aktiivisuutta ja arvioi ravinnon tarpeen määrän yläkanttiin.
VastaaPoistaJuu siis tuo tuntuu olevan todella yleistä, että ajatellaan hevosen olevan vähintään keskiraskaassa työssä, vaikka todellisuudessa sen työ on kevyttä, jos se liikkuu 5 kertaa viikossa tunnin verran eikä silloinkaan hikeen. Joka päivä liikkuva hevonenkin on mielestäni kevyessä työssä, jos sen liikunta ei sisällä lainkaan hikiliikuntaa tai sitten vaihtoehtoisesti pitkäkestoisempaa liikuntaa.
PoistaMinä näkisin lihavuudelle moniakin syitä ja omakohtaista kokemusta on kun hevonen lihoo silmissä ja siihen herää vasta sitten kun on liian myöhäistä. Ja nykyisinkin, vaikka hevoseni ei ole liian lihava ei se edelleenkään ole ihannemitoissa. Kesällä eläinlääkäri totesi, ettei tarvitse enää laihdutusta ja oli hyvä. Syksyn tullen kun hevosen aineenvaihdunta luontaisesti hidastuu, mittaa on tullut, mutta ei siinä määrin, että olisi jo huolestuttavan lihava. Tämän näin myös verneistä, sen omat rekivaljaat olivat liian isot, reikiä piti lisätä, mutta silti omaan silmään näyttää siltä, että kiloja voisi karistaa edelleen.
VastaaPoistaHyvin sulava esikuivattu / säilöheinä, missä valkuaista on hyvin vaikkakin matala sokeri lihottaa hyvän rehunkäyttäjän. Kuivaheinä taas huonommin sulavana ei lihota ihan siinä määrin kuin vastaava säilöheinä, mutta jos heinässä on joko sokeria tai valkuaista enemmän kuin tarpeeksi saa se hevosen myös lihomaan. Hyvää heinää voi korvata oljella, mutta parhaimmaksi heinäksi hyvän rehunkäyttäjän kanssa olen havainnut kuivaheinän, missä arvot ovat molemmat matalat, ideaaliheinä siis hevoselle. Pysyy kuosissa hyvin, näyttää hyvältä ja jos valkuaisen tarve jää heinässä alhaiseksi, sen voi korvata pussista, mutta jos sitä jo heinässä vähäisellä syöttömäärällä on liikaa, sitä ei saa pois. Tällaisella ns. köyhällä heinällä on omani voinut olla lähes vapaalla syötöllä ja vatsan kannalta parasta oli kuivaheinä, mikä oli arvoiltaan vähän valkuaista ja vähän sokeria.
Näin se näyttäisi olevan, vaikka meillä ei ole edes analyysia heinästä, niin sen näkee ihan silmillä. Yksi mikä vaikuttaa myös, on se, että hevonen myös syö sitä säilöä koko ajan, se on jotenkin maistuvampaa, sen sijaan kuivaheinää ne näyttävät syövän vähemmän ja ihan siksikin pysyvät hoikempina ja sellaisina ”kuivina”, kun taas säilöstä ainakin mun poni tulee jotenkin turpean lihavaksi heti parin päivä päästä, eli ehkä osaksi myös ilmavaivoja ja nestettä.
PoistaMittasin Tuikun vuosi sitten, ed. vuonna, milloin sen lihavuus oli ongelma, jouduin ostamaan 10 cm pidemmän vyön saadakseni satulan selkään. Eilen mittasin Tuikun, painonpudotusta on tullut vuodentakaiseen, mutta parin vuoden takaiseen, mistä lähdettiin, paino on pudonnut siinä 100 kg ja se on paljon tämän kokoiselle hevoselle. Kertoo jo sen, mistä lähdettiin. Tuolloin sillä oli ihraa ja rasva muhkuraista kyljistä, pepusta. Ja ennenkaikkea hämmästelen sitä, miten en tuolloinkaan, vaikka näin, että on lihava, mutta sitä en todellakaan tajunnut, että se oli tosi lihava. Sitä sokeutuu niin helposti. Kaula oli paksu, rasvaa myös kaulan sivuilla. Ja tuolloin oli vaikein kausi Tuikun kanssa, jolle kaikki on yleensä niin helppoa. Nykymitoissaan tyytyväinen, iloinen, pilkettä silmäkulmassa, reipas ja hyvävointinen.
PoistaEsikuivattu maistuu hevoselle, sitä ne ahmivat jos sen makuun pääsevät. Jos saavat valita, kuivaheinä jää syömättä ja syödään esikuivattua.
Pallura syö nimenomaan esikuivattua, kuivaheinä ei sillekään maistu niin hyvin. Nykyisellä tallilla on tarjolla vain esikuivattua, joten sillä mennään. Palluran maha tuntuu kestävän sen hyvin, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa omaa kuivaheinää. Pallura ei myöskään asu sen esikuivatunkaan paalin vieressä, kun on muutakin tekemistä.
PoistaPakko vielä kommentoida: heinää on niin monenlaista, joten mäkään en ole ihan varma mistä itse puhun...:) Meillä siis heinä on tallin omista pelloilta isoissa pyöröpaaleissa, joten periaatteessa kai kaikki on tavallaan säilöä (sellaisia pieniä kuiva-kuiva-kanttipaaleja en siis tarkoita). Osa siitä vain on todella kuivaa ja osa sellaista melkolailla märkää, luulen että juuri se märkä on toisen sadon odelmaa. Ja se, jos joku, on varsinaista karkkia hevosten mielestä! Ei siis ihme jos se __hiukan__paisuttaa kylkiä, kun sitä saa vapaasti vedellä :D
VastaaPoista