Palluran vuosihuolto

Eilen Palluran hampaat raspattiin ja se rokotettiin. Olin ollut vähän huolissani sen hampaista, kun edellisestä raspauskerrasta oli venähtänyt jo vuosi, ja nuorilla hevosilla hampaat suositeltaisiin tarkistettavaksi puolivuosittain.

Pallura ei ollut varsinaisesti innoissaan raspauksesta tälläkään kertaa, mutta onneksi oli asiallinen eläinlääkäri, joka tyynesti lisäsi sitten rauhoitetta. Palluran vuosi sitten raspannut eläinlääkäri oli niin asiaton, että totesinkin, ettei tarvitse meille tulla enää ikinä raspaamaan. Hän kun haukkui Palluraa paskiaiseksi kun se ei seissyt kauniisti paikallaan toisen tunkiessa sähköraspia suuhun, kun rauhoitetta ei ollut tarpeeksi. Kuka kutsuu asiakkaan hevosta paskiaiseksi asiakkaan kuullen? No lääkäri, joka ei enää halua meidän rahojamme. Onneksi meilläpäin on useampi eläinlääkäri, niin ei tarvitse enää toiste tuota asiatonta käyttää.

Johtuen edellisen eläinlääkärin asiattomuudesta olin myös epävarma sen suhteen, miltä hampaat näyttäisivät, mutta tämänkertainen asiallinen eläinlääkäri totesi hampaiden olevan hyvässä kunnossa, lukuun ottamatta muutamia piikkejä, jotka eivät kuitenkaan olleet mitenkään maatajärisyttäviä. Pallura kuulemma vielä vaihtaa maitohampaita, kuten tämänikäisen kuuluukin. Sudenhampaista kysyin myös, kun ei ollut mitään hajua, oliko ne edellisen omistajan toimesta poistatettu. Ilmeisesti, kun ei niitä enää siellä ainakaan ollut.

Limakalvoilla ei ollut onneksi haavaumia yhtä pientä jo paranemaan lähtenyttä lukuun ottamatta, vaikka piikkejä olikin. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että meillä käytetään turpista erittäin löysällä, jos käytetään. Ja toki pyritään ratsastamaan mahdollisimman kevyellä kädellä.

Aino-varsa saikin jäädä ystävien kanssa ulos siksi aikaa, kun mammahevonen rauhoitettiin ja raspattiin. Se on jo onneksi ollut ilman äitiä ratsastuksien ajan ja viihtyy ystäviensä kanssa, joten sille ei ollut ongelma olla paria tuntia ilman mammaa. Selvittyään Pallura pääsikin takaisin ulos.

Pallura myös rokotettiin, ja nyt siten täytyy ottaa muutama päivä iisisti. Tarkoittanee siis pelkkää käyntimenoa, sillä Palluraisella on jo sen verran tiheä talvikarva, että yhtään reippaampi meno saa sen kyllä hikoamaan. Tänään ollaan menossa ekaa kertaa Palluran uudessa kodissa maastoon! Tiedän, että itse ainakin tulen hikoamaan jännityksestä, toivottavasti Pallura ei.

Mutta nyt kun hampaat on hoidettu, voidaan taas hyvillä mielin jatkaa treenaamista!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Palluraterkuin

Jenni