Vihdoin treeniä!

Kenttä on ollut aitoja ja valoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Nyt olen vähän reilu kolme viikkoa päässyt ratsastamaan omalla kentällä ja voin sanoa, että on ihanaa!

Uusi kenttä on tietenkin aina pohjaltaan raskas. Varsinkin, kun sanoin kaivinkonekuskille, että pintahiekkaa levitetään 10 senttiä ja hän levitti 20. Onneksi se on kuitenkin painunut jo jonkin verran, ja aina sateella painuu lisää. Varsinkin, kun lanaan sitä ahkerasti. Minulla on lanana muovinen kuormalava, jota vedän mönkkärin perässä, ja se toimii hyvin.

Palluran kanssa otetaan vielä melko rauhallisesti, sillä se tosiaan oli alkukesästä viisi viikkoa ihan täyslomalla. Ja koska sen alkuvuosikin kului enemmän ja vähemmän sairaslomaillessa, se ei ole mitenkään varsinaisesti tikissä. Valmentajamme Suski Lemström tuli meitä ensimmäistä kertaa valmentamaan omalle tallille silloin, kun kentälle oli juuri edellisenä päivänä levitetty pintahiekka. Pohja oli aivan tolkuttoman raskas silloin, ja meni pääosin käyntihommiksi. Onneksi me ollaan totuttu niitä tekemään!

Ekalla kerralla tauon jälkeen keskityttiin siis taas perusjuttuihin ja siinä missä jonkun mielestä ne voi olla tosi tylsiä, Suski saa kyllä ymmärtämään miten tärkeitä ne perusjutut on ja miten niiden avulla päästään hakemaan sitä parempaa tasapainoa ja voimaa. Voi olla että johtui raskaasta pohjastakin, kun Pallura joutui tekemään ihan tosissaan kaikilla lihaksilla töitä, mutta se tuntui jo suoremmalta kuin viimeksi, ennen taukoa. Tiedä nyt sitten että mitä tässä pitäisi ajatella, kun 5 viikon loman jälkeen hevonen oli suorempi ja ratsastajakin parempi 😂 Mutta tokihan loma tekee hevoselle aina hyvää, varsinkin nuorelle. Itse uskon myös, että sillä on osuutensa asiaan, että Palluralla on nyt iso, vaihtelevapohjainen tarha, missä on tilaa liikkua ja missä se myös liikkuu.

Eilen Suski tuli taas meitä opettamaan, mutta homma olikin aika vaikeaa, sillä Pallura ei todellakaan ollut rento, kuten edelliskerralla, vaan kaikkea muuta. Se oli erittäin jännittynyt eikä olisi halunnut keskittyä tai antaa minun vaikuttaa, mutta oikeastaan se oli vain hyvä, sillä ei me näissä valmennuksissa käydä siksi että voitaisiin hillua mukavuusalueella! Valitettavasti näitä vaikeita päiviä tulee vastaan myös arjessa ja saimmekin hyviä työkaluja haastavampiin päiviin. Pyrittiin siihen, että saataisiin erilaisten taivutusharjoitusten avulla hevosta rennommaksi ja siihen tilaan, että se antaa ratsastajan vaikuttaa. Ei ollut helppoa, mutta loppuun saatiin taas pari hyvääkin pätkää. Minun reaktionopeuteni, tai sen puute, on edelleen iso ongelma, samoin se, etten aina vie apuja loppuun asti tai poista painetta tarpeeksi nopeasti. Eilen myös jännittyneisyys toikin Palluran vinouden enemmän esiin, joten senkin kanssa sai olla tarkkana. Kaiken kaikkiaan oikein loistava valmennus taas, saatiin paljon uusia työkaluja taas pakkiin ja opittiin lisää. 

Kuten kuvista näkyy, kentällä on jo tolpat, muttei vielä aitalankoja. Kentälle tulee aluksi siis ihan vaan lanka-aita, ja puhtaasti säästösyistä. Lanka tulee lautaa halvemmaksi, sitten joskus, kun on rahaa, laitan tolppiin lautaa. Mutta nyt mennään näillä, jahka löytäisin jostain aikaa lankojen vetoon. Onneksi olen ensi viikon lomalla, jospa silloin saisi aikaiseksi! 

Myöskin kentän takakulmassa olevat koivut saavat vielä ennen talvea lähtöpassit. Ne ovat niin heiveröisiä, kun niiden ympäriltä on hakattu muut puut, etteivät pysy pystyssä ja niitä onkin muutama jo kaatunutkin. En vain halua olla kentällä silloin, kun niitä kaatuu, joten siksi ne täytyy kaataa hallitusti viimeistään ennen lumen tuloa. Lumikuorma oksilla edesauttaa kaatumista varmasti.

Kentän laidoilla on vielä kasassa maa-aines, joka siitä kuorittiin pois ennen soran laittoa. Se täytyisi hukata jonnekin, ja todennäköisesti päädyn läjittämään sen tontilleni, jahka löydän jostain rahat siihen. Tilaa tontilla kyllä riittää, mutta tallin remontti ja kentän teko on koetellut lompakkoani melkoisesti!

Minulla olisi nyt ratsastusintoa kovastikin! Täytyy vain koittaa vähän malttaa mieleni, sillä en halua kipeyttää Palluraa ratsastamalla sitä nyt liikaa äkkiseltään, varsinkin kun kentän pohjakin on raskas. Se toki painuisi sen nopeammin, mitä enemmän ratsastaisi, mutta koska ratsastan siinä oikeastaan yksin, en voi määräänsä enempää mennä. No, eiköhän syyssateet tee osansa kentän painamisessa!

Palluran kanssa ollaan hyödynnetty pihatietä paljon alku- ja loppukäynteihin, sillä se on n. 400 metriä pitkä ja sen päästä päähän käppäilemiseen menee noin 7-8 minuuttia. Se ei ihan riitä alku- tai loppukäynteihin, mutta melkein. Perjantaina ratsastettiin tyystin pihatiellä sekä muualla pihalla, jotta Pallura saisi työskennellä muunlaisellakin pohjalla kuin vain pehmeällä kentällä. Vielä kun uskaltaisi rohkaista mielensä ja lähteä maastoon!

Meille pitäisi syyskuun alusta muuttaa tallipaikkavuokralainen, joten siihen mennessä pitäisi saada laitettua paikat suurin piirtein kuntoon. Vieläkään ei siis käy aika pitkäksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, nautitaan vielä lämmöstä!