Huhhuh, paljon on vierähtänyt aikaa viime blogipostauksesta. Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä inspiraatiota kirjoittaa blogia, joten olen suosiolla jättänyt sen taka-alalle. Nyt sitä inspiraatiota ja aikaa taas olisi vähän enemmän, joten toivotaan että saisin blogin taas raiteille!
No mitä meille sitten kuuluu? Ihan hyvää, kesä on mennyt ihan huisin nopeasti. Itse olen nauttinut helteistä ihan suunnattomasti, mutta hevosten kannalta se ei ole tietenkään ollut niin kivaa. Tuttuun tapaan olenkin ottanut ne aina päiviksi sisään ja ovat saaneet olla öisin ulkona, kun on ollut viileämpää.
Palluran kanssa olemme treenanneet helteillä sen, minkä olemme jaksaneet. Yleensä ratsastukset ovat sijoittuneet iltaan, jolloin on ollut jo viileämpää ja vähemmän paarmoja. Pallura on kyllä jaksanut yllättävän hyvin, mutta paarmoja sen kimpussa on tumman värin vuoksi ihan hirveästi.
Voitin jo vuosi sitten Elli Heimonen Photographyn Instagram-arvonnassa ratsastusvalokuvauksen, mutta universumi tuntui aina jostain syystä vastustavan tätä kuvausta. Milloin sattui monsuunisade, milloin Ellin kamera oli rikki ja milloin meillä ei ollut satulaa. Mutta nämä kuvat saatiin vihdoin kesäkuussa otettua ja näistä tulikin upeita!
Meillä on käynyt kesällä myös uusi valmentaja Marjukka. Lemströmin Suski käy meillä myös edelleen, mutta koska hän käy pitkän välimatkan vuoksi niin harvoin, on mahtavaa että meille on löytynyt hyvä valmentaja myös kotinurkilta! Tykkään Marjukan tyylistä ihan hirveästi, hän selittää asiat todella ymmärrettävästi ja on todella istuntapainotteinen valmentaja. Niinpä olenkin ottanut ohjelmaan myös oheistreenit, sillä Palluran liikkeessä istuminen vaatii nykyään ihan hirveästi keskivartalon voimaa. Sen liike tuntuu kasvaneen uuden satulan myötä.
Ekoissa kisoissakin käytiin toukokuussa, mutta niistä koitan jaksaa tehdä ihan oman postauksen. Helteiden takia ne ovat toistaiseksi jääneet ainoiksi kisoikin, mutta katsotaan, jos vielä syksyn aikana pääsisi.
Ollaan myös vihdoin ruvettu maastoilemaan! Pallura on ollut nyt kesällä niin ihanan seesteinen ja rauhallinen (lue: väsynyt), että uskaltauduin lähtemään ihan yksin. Ja sen jälkeen ollaankin käyty useamman kerran ja Pallura on ollut oikein oiva maastoratsu.
Mini-Me ansaitsee tietenkin vain parasta, joten siksi senkin suitsissa on anatomisesti muotoiltu leveä niskahihna. Alaturpiksen otin kuvien oton jälkeen pois.
Paljon on ehtinyt kesän aikana tapahtua, joten yritän nyt aktivoitua blogin suhteen ja kirjoitella teille enemmän kuulumisia.
Hei, kiva, että oot taas postannut :)
VastaaPoista