Laatuponi kilpailuissa

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä :D Mini-Me oli viime lauantaina elämänsä ensimmäisessä kilpailussa, nimittäin Laatuponikilpailussa. Se järjestettiin Aulangon ratsastuskoululla, joka on vain noin reilun parinkymmenen kilometrin päässä meiltä. Koska olen ollut saamaton lusmu, eikä minulla ole vieläkään BE-ajokorttia, jouduin kuitenkin järjestämään Mini-Melle peräti kaksi kuskia, jotta sain sen paikalle ja vielä kotiinkin. Ystäväni Päivi ajoi yhdistelmän Aulangolle ja minä ajoin hänen autollaan perässä, jotta Päivi pääsi lähtemään omaan menoonsa tuotuaan ponin. Isäni sitten puolestaan lähti mökiltä kuskaamaan ponin kotiin, ja minä ajoin isän autolla kotiin, jotta hän pääsi sieltä sitten lähtemään takaisin mökille.

En itse ole koskaan ollut missään ponikilpailussa mukana, joten en tiennyt yhtään, että missä tapahtuu mitäkin. Onneksi paikalla oli muita poninomistajia, joilta kysyä, niin löydettiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Maneesissa oli ohjelmassa ensin irtohypytys, jonka aikana tuomarit arvostelivat myös askellajeja, ja sen perään rakennearvostelu. Mini-Metä jännitti maneesi ihan hirveästi, sillä tämä oli sen ensimmäinen kerta ikinä maneesissa. Oli varmasti  myös hurjan jännittävää kun joutui sinne ilman hevoskavereita. Mutta Mini-Me klaarasi tilanteen kuitenkin hyvin, sillä se on superponi! 

Ihan parhaita moovejaan poni ei kyllä jännityksestä johtuen esittänyt, mutta se hyppäsi superhienosti! Ei kolistellut puomeihin lainkaan ja ylitti kaiken innokkaasti. 2-vuotiaiden shetlanninponien maksimiestekorkeus oli 50 cm ja Mini-Me selvisi siitä hienosti. Se saikin esteiltä pisteitä hyppytekniikasta 8 ja kapasiteetista 8,5.

Rakennearvostelu toi hieman Mini-Men kokonaispisteitä alaspäin, mutta sen kokonaiskeskiarvoksi jäi 7,701, jolla se oli shetlanninponeista paras! Kaikista kaksivuotiaista Mini-Me sijoittui viidenneksi.

Itsehän olen TIETENKIN sitä mieltä että Mini-Me on kaikista paras ja mukavaa oli huomata, että se tuomareidenkin mielestä oli 2-vuotiaista shetlanninponeista paras. Mini-Mestä ei edes sanottu että se on lihava, kuten pelkäsin. Se on kyllä oikeasti nyt vähän pulska lihottuaan kesällä kun oli liian kuuma liikuttaa ponia. Onneksi ehdittiin saamaan se kaikista pahin turvotus pois, mutta on ponilla silti vähän enemmän mahaa kuin mitä haluaisin (samoin itselläni, mutta se on toinen tarina se).

Koronarajoitusten takia kisat olivat drive in mallia, eli oman suorituksen jälkeen sai lähteä pois, vain voittajia pyydettiin jäämään odottamaan palkintojenjakoa. En tiennyt, että paras shetlanninponikin palkittaisiin pokaalilla, joten ehdimme lähteä, mutta saamme pokaalin vielä myöhemmin. Sijoituksestaan viidenneksi Mini-Me sai palkinnoksi Börjesin lahjakortin, millä sitten ostetaan Mini-Melle jotain kivaa!

Nyt syksyn tullen palaamme taas irtojuoksutusrutiiniin ja toivon mukaan jaksan ottaa myös irtohyppäämisen ponin ohjelmaan, kun se niin rakastaa hyppäämistä ja on siinä hyvä. Treenasimme vielä muutamaa päivää ennen kilpailuja irtohypytystä ja ponihan innostui niin että lähti hyppäämään ennen kuin esteet oli edes rakennettu loppuun :D Mini-Me on kyllä niin hyvän mielen poni, se tuo minulle ja monelle muulle ihan hirveästi iloa pelkällä olemassaolollaan.

Huikea pieni Mini-Me <3
 

Huhtikuun Pallurointimenot pois alta

Huhhuh, kiirettä on pitänyt ja vaikka mitä ollaan ehditty tekemäänkin, kuten käymään meidän ekoissa kisoissa! Blogiin on kuitenkin jäänyt päivittämättä huhtikuun pallurointimenot, joten hoidetaanpa ne pois alta ennen ensi viikon kisaraporttia!

Huhtikuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 34,50 e

Rehut ja lisäravinteet 41,97 e
Valmennus 50 e

Palluran varusteet 79,10 e

Ponin varusteet 60 e

Heinää 32 e 

Pikiöljy 49,90 e

Yhteensä -347,47 e
Ei tuloja huhtikuussa

Huhtikuu oli melko peruskuukausi. Kuvassa ponin ihanat ajo-ohjat, jotka ostin Makein-verkkokaupasta!

Toukokuusta tuleekin sitten vähän kalliimpi, sillä olemme vihdoin aloittaneet kisauramme! Yritän ensi viikolla raapustella raporttia meidän ensimmäisistä kisoista.

 Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Mini-Men ensimmäinen vuosi meillä

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun saimme Palluran kanssa Mini-Men meille. Mini-Mestä on kyllä kuoritunut niin mainio poni kaikin puolin!

Muistellaanpa vähän Mini-Men ensimmäistä vuotta meillä:

Mini-Me muutti "meille" 26.4.2020. Se muutti aluksi Palluran kaveriksi täysihoitotallille, jossa Pallura asui silloin. Ne saivat kuukauden verran tutustua toisiinsa siellä. Aluksi vaikutti siltä, ettei Pallura kauheasti välittänyt ponista, mutta kun ne muuttivat kotiin, Mini-Mestä tuli Palluralle korvaamaton ystävä, koska se oli alkuun sen ainoa ystävä.

Touko-kesäkuun vaihteessa Pallura ja Mini-Me muuttivat vihdoin kotiin! Talliin oltiin saatu remontoitua niille kaksi karsinaa ja niille oli aidattu iso, osin hiekkapohjainen ja osin metsäpohjainen tarha, jonka päädyssä oli vielä pieni laidunlohko.

Ekat pari kuukautta meni hevosten tyystin lomaillessa kun minä laittelin paikkoja kuntoon, eikä ollut oikein aikaa tehdä niiden kanssa juuri mitään.

Mini-Me nautti päikkäreistä pitkällään, Pallura oli aina vahdissa. Otin ne aina yöksi sisään, sillä Pallura sai aina illan tullen hirveän slaagin, jos ne eivät päässeet talliin. Sen verran se oli vielä järkyttynyt maisemanvaihdoksesta.

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen, jolloin Mini-Me joutui muuttamaan sen reilun yhdeksän neliön karsinasta pienempään, reilun seitsemän neliön karsinaan. Aluksi Mini-Me oli hyvin tuohtunut, mutta tottui onneksi nopeasti tilanteeseen.

Kesän tytöt viettivätkin enimmäkseen laiduntaen ja lomaillen, mutta kun saatiin kenttä valmiiksi, Mini-Mekin pääsi vihdoin töihin. Siis irtojuoksemaan.

Irtojuoksutuksen myötä Mini-Me alkoi saamaan palkkaria, josta tuli sen suuri herkku. Nykyään se saa herkkujuoman joka ilta, ja ilmestyy aina illalla karsinan reunalle odottamaan sitä.

Mini-Me on kyllä kaikin puolin niin mainio poni, etten tiedä, miten olen pärjännyt ilman omaa ponia tähän asti! Vaikka en sillä koskaan kykene ratsastamaan ja voi olla, ettei ajaminenkaan ole minun juttuni, saan Mini-Mestä silti ihan hirveästi iloa.

Talvella Mini-Metä tuli irtojuoksutettua pohjien vuoksi vähän vähemmän, ja sen päätyö olikin lähinnä olla ihana. Mutta nyt kun kenttä on kesäkunnossa, on alettu taas "treenaamaan" eli irtojuoksemaan ja poni on päässyt myös irtohyppäämään. Kesän aikana olisi tarkoitus myös alkaa ohjasajamaan!

Syksyllä olisi tarkoitus osallistua Mini-Men kanssa Laatuponikilpailuun, mutta saa nyt nähdä, kuinka käy. Onhan se nyt toisaalta ihan selvä laatuponi ilman kilpailuakin!

Irtohypytystä

Blogihiljaisuutta onkin kestänyt useampi viikko, pahoitteluni siitä. Ei ole yksinkertaisesti ollut inspiraatiota blogiin kirjoittamiseen, joten olen ihan hyvällä omallatunnolla jättänyt tämän sivummalle. Nyt kuitenkin inspiraatio palasi!

Jokin aika sitten saimme ostettua käytettyä estekalustoa ja reilu viikko sitten sunnuntaina saimme vihdoin otettua sen testiin. Teimme irtohypytyskujan ja meillä oli ponin ja Palluran lisäksi hyppäämässä myös kolme vierailevaa tähteä. Mutta kaikista suurin estestara oli tietenkin poni!!

Mini-Me hyppäsi todella hienosti saatuaan langan päästä kiinni. Ensimmäisellä kerralla se meni vain puomit taluttajan kanssa, seuraavaksi yksin maapuomeja ja lopulta se hyppäsi ihan esteitä. Ja hienosti hyppäsikin!

Pallura hyppäsi edelleen sairaan hienosti, vaikka se ei ole kahteen vuoteen hypännyt. Ei irtona eikä muutenkaan. Se leiskautti yli 120 sentin esteestä kuin se ei olisi ollut mitään.

Valitettavasti Pallura vaan kuitenkin kuumuu estehommissa vähän liikaakin. Jossain vaiheessa se teki kuumuessaan sivuloikan, jolla se kaatoi minut kumoon. Tämän jälkeen se vielä juoksi ylitseni. Ilmeisesti se kuitenkin osittain onnistui hyppäämään ylitseni, koska olen edelleen tässä kirjoittelemassa. Kypärä minulla oli päässä, mutta luulen, ettei sekään olisi auttanut, jos Pallura olisi juossut pääni päältä. Nyt se osui vain alaselkääni ohi mennessään. Kipu ei ollut aivan sietämätöntä, joten totesin, että lääkärikäynti seuraavana päivänä riittänee. Minulla on työpaikan puolesta myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jonka puitteissa PITÄISI päästä tutkimuksiin ja hoitoon silloin kun sattuu. Tässä vakuutuksessa ei ole omavastuuta kuten ratsastajainliiton vakuutuksessa ja sen korvauskatto on isompi, joten hakeuduin tämän työpaikan vakuutuksen kautta hoitoon. Tai siis yritin. Jostain syystä hoitaja, jonka kautta ajat varataan, laittoi minut työterveyslääkärille, jonka mielestä minua ei ollut syytä tutkia lainkaan, vaikka ylitseni oli juossut 600 kilon painoinen hevonen rautakengät jalassa ja vaikka minulla oli kipuja. Hän määräsi minulle vain vähänä vahvempaa buranaa.

Seuraavana päivänä selkääni sattui aamulla sängystä noustessa ihan toden teolla ja suivaannuin niin, että soitin uudelleen ajanvaraukseen ja vaadin päästä eri lääkärille. Työpaikkani kuitenkin maksaa tästä vakuutuksesta sen vuoksi, että pääsisin nopeasti hoitoon, jos tarvetta tulisi. Tällä kertaa sainkin ajan oikein ortopedille, joka tutki minut ja vaikkei nähnytkään syytä huoleen, laittoi minut silti varmuuden vuoksi lannerangan röntgenkuvaan.

Mainittakoon, ettei minusta oltu ennen tätä koskaan otettu mitään muita röntgenkuvia kuin viisaudenhampaista. Tästä siis jo voi päätellä, etten juokse työterveydessä joka viikko valittamassa, että minuun sattuu. Oletan siis, että silloin kun kerran viidessä vuodessa menen lääkäriin, saan ihan oikeasti hoitoa.

Selässäni ei ollut murtumia onneksi. Silti olen tyytyväinen siihen, että kuva otettiin, sillä vielä kahdeksan päivää myöhemminkin selkä on kipeä, ja on mukava tietää, ettei siellä ole murtumia.

Selvisin siis säikähdyksellä, tuossa tilanteessa olisi nimittäin voinut lähteä henki. Ratsastamisesta ei varmaankaan siltikään kannata vielä ihan hetkeen haaveilla, sillä selkään sattuu tuonne alaselän alueelle, mistä pitäisi pystyä ratsastaessa joustamaan.

Minulla oli myös muutama video Pallurasta ja ponista, mutta en jostain syystä saa niitä tähän liitettyä. Ne löytyvät kuitenkin meidän Instagramista, jos kiinnostaa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Ponin varustelua

Mini-Me kääntyi tänä vuonna jo kaksivuotiaaksi. Niinpä sen on ollut aika saada jo muutamia varusteita, nimittäin suojat ja kuolaimet! Näistä tosin toistaiseksi tarpeelliset ovat ainoastaan suojat, sillä Mini-Mellä ei vielä ole ollut suitsia päässä eikä kuolaimia suussa, eikä varmaan tule vielä hetkeen olemaankaan. En vaan näe vielä järkeä siinä, sillä Mini-Me on vielä ihan lapsi. Ostin kuitenkin kuolaimet, kun sattui tulemaan halvalla vastaan :D Ja jossain vaiheessa niitä tarvitaan kuitenkin.

Mini-Men suojat tilasin ihan vaan Horzelta. Tilattuani huomasin, että myös uuteen ponien varusteille pyhitettyyn verkkokauppaan Ponionniin oli tullut suojia, mutta olin jo ehtinyt tilata nämä.  Mieluummin olisin tukenut suomalaista yritystä kuin monikansallista Horzea, joka tosin vissiin joskus on ollutkin suomalaisvetoinen yritys.

Suojat ovat shetland-kokoa ja ne ovat kyllä niin sydäntäsärkevän suloiset! Pelkäsin, että ovatko ne piskuiselle Mini-Melle liian isot, mutta ne olivat juuri sopivat.

Mini-Me tulee tarvitsemaan suojia kohta kun aloitamme irtohyppelöt! Olen ostanut meille käytettyä estekalustoa ja minun pitäisi saada ensi kuussa sekä tolpat että puomit. Jos pohjat vaan ovat kunnossa, ajattelin että otamme irtohypytyksen heti ohjelmistoon sekä ponin että Palluran kanssa. 

Mini-Melle olen ostanut 9,5-senttiset kolmipalakuolaimet kirpputorilta jo jokin aika sitten. Puuilossa käydessäni näin siellä puoleen hintaan kolmipaloja, joten ostin vielä varmuuden vuoksi 10,5-senttiset. Haluaisin viedä Mini-Men syksyllä laatuponikilpailuun, joten voi olla, että sitä varten sillä täytyy olla syksyllä jo suitset ja kuolaimet. Voi myös olla, että kesällä otetaan ohjelmaan myös ohjasajoa, joten siihenkin voi olla suitset paikallaan. Mutta katsotaan nyt, mikään kiire ei vielä ole.

Mini-Me on kyllä niin suloinen suojissaan! Ja tietenkin muutenkin :)

Tammikuun Pallurointimenot

Tammikuu oli kallis! Se johtui tosin ainoastaan hiekkakuvasta, sekä siitä, että ostin yhden tarpeellisen jutun (ponille villaloimen) sekä pari tarpeetonta juttua (kirpparilta pari satulahuopaa). Muuten tammikuu olikin suht koht linjassa muiden kuukausien kanssa. Hiekkakuvakin otettiin oikeasti jo joulukuussa, mutta laskun sain vasta tammikuussa.

Tammikuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 60,72 e

Rehut ja lisäravinteet 49,25 e
Valmennukset 100 e

Heinää 120,12 e

Satulahuovat kirpparilta 25,90 e

Ponin villaloimi 59,90 e

Hiekkaröntgen 271,58 e

Yhteensä -687,47 e

Ei tuloja tammikuussa

Halusin ostaa Mini-Melle samanlaisen villaloimen kuin Palluralla, sillä Mini-Me tarvitsi kuivausloimen ja mikä olisikaan niin ihanaa, kuin mätsäävä loimi Palluran kanssa?? Huomasin, että tämä väri oli poistumassa Horse Comfortin valikoimasta, joten kävin äkkiä hakemassa Puuilosta vielä 95-senttisen. Nyt tytöt ovat ihan samiksia! Eikö Mini-Me olekin maailman liikuttavin seistessään käytävällä kuivausloimessaan ihan kuin isot hevoset?

Tammikuu on vaihtunut helmikuuksi, ja päivät alkavat pikku hiljaa pitenemään. Talven kovimmat pakkaset tosin ovat todennäköisesti vielä edessäpäin, mutta kevättä kohti mennään. Onneksi.

Ihanaa alkanutta helmikuuta kaikille!
 

Talvi painaa päälle ja vähän mieltäkin matalaksi

En ole yhtään talvi-ihminen. Minulle ei tule yllätyksenä, että Suomessa on talvella lunta ja pakkasta, mutta en silti pidä siitä. Viisi astetta pakkasta ja muutama kymmenen senttiä lunta on vielä ihan kivaa, mutta kaikki mikä menee yli se ei ole enää mieleeni.

Pystyn kyllä pukeutumaan sään mukaan niin, että kylmä ei tule vaikka pakkasta olisi lähemmäs -30 astetta. Mutta kyllähän sellainen määrä vaatetta jo vähän hankaloittaa liikkumista. Eikä yli 20 pakkasasteessa enää kauheasti ratsasteta, kun niin kylmässä hengästyminen ei tee hevosellekaan hyvää. Sitten, kun olet ensin pukeutunut sen -30 asteen mukaan ja menet talliin, jossa on 32 astetta lämpimämpää, tulee ihan tuskastuttavan kuuma. Puhumattakaan jos haluat niissä toppavaatteissa poiketa vaikkapa kauppaan, missä on vielä huomattavasti lämpimämpää.

Kun pakkanen alkaa kavuta sinne -20 asteen tuntumaan tai sen yli, kaikki alkaa olla jo niin kohmeessa että se hankaloittaa asioita. Lukot jäätyvät, auto on ihan kohmeessa lämmittämisestä huolimatta, putket jäätyvät. Tallin ovea ei voi jättää auki sekunniksikaan pidempään kun on tarpeen, ettei vaan hevosten yön aikana sinne kerännyt lämpö karkaa harakoille. Sähkömittari juoksee kuin Lasse Viren konsanaan ja sähkölasku seisauttaa saapuessaan veret. Käytin viime viikolla useamman tunnin siihen, että viritin tallin vesiputkien ympärille sulanapitokaapelin ja eristin ne. Tästä huolimatta talliin ei perjantaiaamuna tullut vettä - hana oli jäätynyt, sillä sulanapitokaapeli ei ollut sen ympärillä. Talli on sen verran iso ja siinä on sen verran ilmatilaa, etteivät hevoset riitä enää pitämään sitä lämpimänä lähes -30 asteessa. Perjantaina aamulla tallissa oli kuusi astetta pakkasta. Onneksi Pallura on tallin hevosista ainoa, joka on klipattu, ja sekin vain osittain, jolloin se tarkenee edelleen olla tallissa ilman loimea, kunhan kuiviketta ja heinää on reilusti.

Koirat eivät tarkene enää ulkoilla yli 10 asteen pakkasella. Ne eivät suostu käyttämään takkeja, tossuista puhumattakaan. Onneksi on talli, jossa niillä riittää puuhaa ja jossa ne pääsevät tarvittaessa lämmittelemään varustehuoneeseen.

Mini-Me ei onneksi juurikaan kärsi pakkasista, sillä on paksu turkki ja aina heinää saatavilla. Se porskuttaa menemään oli keli mikä tahansa. Pallurakaan ei kärsi muuten, mutta kun paukkupakkasilla ei voi liikuttaa kunnolla, se kerää ihan tajuttoman määrän energiaa ja ensimmäinen ratsastuskerta pakkasten jälkeen voi olla mielenkiintoinen. Tosin vastoin kaikkia odotuksia Pallura olikin lauantaina ihan superlunki, kun lähdimme kävelylle, minä siis taluttaen, koska pakkasta oli -18 astetta enkä uskonut pysyväni lämpimänä, jos ratsastaisin. Aluksi oli tarkoitus kävellä vain kentällä, mutta koska minkäänlaisia pakkasvirtatemppuja ei ollut näkyvissä, lähdimme kävelylle pellolle. Siellä Pallura sai syödä vähän oksia ja tonkia, mitä lumen alta löytyy. Se oli ihan silminnähden todella mielissään tästä toiminnasta.

Suoraan sanottuna inhoan ihmisiä, jotka hokevat pakkasen olevan vain pukeutumiskysymys. Yleensä nämä ihmiset asuvat kerrostalossa eikä heillä ole hevostallia. Kova pakkanen ei ole vain pukeutumiskysymys vaikka kuinka vänkäisi. Mutta onneksi nämä pakkaset alkavat olla ainakin tältä erää jo ohi! Valitettavasti tosin jossain iltapäivälehdessä meteorologi uhkaili vielä paukkupakkasilla, enkä uskokaan, että ne olisivat olleet tämän talven osalta tässä.

Jos nyt jotain positiivista haluaa löytää pakkasesta, niin kaikki on kyllä niin paljon kauniimpaa. Puut sun muut ovat kauniissa huurteessa ja on ihanan valkoista. Koiria voi myös pitää pihalla irti, sillä ne eivät tarkene lähteä karkuun :D Kenttä on nyt myös hyvässä kunnossa, kun siinä on reilusti lunta.

Eipä tässä auta muu kuin kestää, koska eihän tälle mitään voi. Positiivista on myös se, että kevättä kohti mennään jo, ja valonkin määrä lisääntyy koko ajan. Toivotaan, että aika menee ihan hujauksessa ja pian onkin jo huhtikuu!

Mitkä ovat vuoden 2021 tavoitteet?

Ensimmäiseksi asetan sen kaikista tärkeimmän ja itsestäänselvimmän tavoitteen eli sen, että pysyisimme koko konkkaronkka terveinä. Pallura, Mini-Me, minä ja koirat. Ja tietysti myös tallikissa Miina. Tämä tavoite jos toteutuu, niin vuosi on ollut jo onnistunut!

Kakkostavoitteena on oppia lisää ratsastajana! Tuntuu, että olemme Palluran kanssa vihdoin alkaneet kehittyä oikein kunnolla. Tietenkin tosi paljon on vielä tekemistä, mutta lajin hienoushan on juuri siinä, että aina voi oppia lisää. Meillä tulee toivottavasti käymään vuoden aikana kaksi eri valmentajaa, jo ennestään tuttu Lemströmin Suski, joka varmaankin palailee kevään aikana hommiin myös täällä Etelä-Suomessa, sekä Somervuoren Heidi. Heidi on Palluralle ihan uusi tuttavuus, mutta minulle jo vanha tuttu, sillä hän opetti minua jo edellisen hevoseni Veeran kanssa sekä myös kisasi Veeralla koulua kansallisella tasolla asti. Molemmat ovat superhyviä valmentajia, ja vähän erilaisia, mutta opettavat samalla tyylillä eli perusasiat kuntoon ja sen mukaan mennään, mihin hevonen pystyy, kuitenkin tietenkin pikku hiljaa vaatimustasoa kasvattaen.

Kakkostavoitteeseen liittyy sitten myös se kolmostavoite eli pääsy vihdoin kisaradoille. Uskon, että kisoja järjestetään koronasta huolimattakin ainakin ulkona. Kisakentille pääsy on ollut meillä jo useampana vuonna tavoitteena, mutta jospa siihen tänä vuonna vihdoin päästäisiin. Viime kesänäkin tähän olisi ollut jo jonkinlaisia edellytyksiä, mutta talliremontin takia aikaa ja rahkeita ei ollut yhtään ylimääräistä.

Tähän tavoitteeseen liittyy kyllä myös tavoitteeni ajaa vihdoinkin pikku-e, jotta kisapaikoille ja muuallekin liikkuminen olisi helpompaa.

Palluran kanssa tavoitteet ovat siis yksinkertaiset: pysyä terveenä ja oppia lisää. Itselläni on vielä paljon kehitettävää mm. oman istunnan ja apujen käytön (ja myös sen myötäämisen) suhteen, ja kun pääsen kehittymään niissä, Pallura kehittyy erittäin suurella todennäköisyydellä siinä samaa tahtia.

Palluran kanssa emme tähtää tänä vuonna mihinkään yhteen tiettyyn kilpailuun tai tapahtumaan, vaan katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan!

Mini-Men päätavoite on pysyä edelleen maailman ihanimpana ja suloisimpana hali- ja rapsutusponina! Lisäksi haaveilen Laatuponikilpailuun osallistumisesta, mutta en vielä uskalla asettaa sitä tavoitteeksi, sillä en tiedä, onko se vielä liikaa. Mutta Mini-Me on hienoliikkeinen ja hyvä hyppääjä, joten se saattaisi jopa pärjätäkin kilpailuissa! Yksi asia sen suhteen tosin mietityttää: onko se tuomariston mielestä liian hoikka. Mini-Me ei siis missään nimessä ole laiha, mutta olen kuullut kauhujuttuja lihavia shetlanninponeja ihannoivista rakennetuomareista. Mini-Men olen pyrkinyt pitämään sellaisessa lihavuuskunnossa, että sitä ei missään nimessä voi sanoa lihavaksi. Totta kai shetlanninponi on rungon malliltaankin eri mallinen kuin hevonen, mutta mielestäni shettistenkään ei kuulu olla lihavia. Nyt tosin talvella paksu karva saa aikaan illuusion myös lihavasta Mini-Me:stä :D

OUlkona paukkuu pakkanen, mutta itse olen kääntänyt jo katseet kohti kevättä ja lämpöä. Kai se sieltä vielä tulee!

Pysykäähän lämpiminä viikonloppuna!

Vielä katsaus viime vuoteen

Uutta vuotta on eletty jo viikon verran, mutta haluan vielä palata vuoteen 2020. Monelle se oli rankka ja kurja vuosi,  mutta minulle se oli yksi elämäni parhaimmista, joten haluan vielä muistella sitä vähän tarkemmin.

Pallura asui alkuvuoden vielä täysihoitotallissa, ja tammikuussa se vielä paranteli mahaansa ja söi pari psyllium-kuuria poistamaan mahassa olevaa hiekkaa. Tammikuun lopulla tilanne alkoi jo onneksi näyttää valoisammalta ja Palluran maha olla parempi.

Helmikuun 28. päivä tein kaupat meidän uudesta kodistamme! Kauppoja oli hierottu jo pidemmän aikaa, mutta vaikutti siltä, että ne olisivat kariutuneet vielä loppumetreillä. Kaikki meni kuitenkin hyvin lopulta, ja kaupat saatiin tehtyä. Lisää tilakaupoista pääset lukemaan täältä.

Maaliskuussa päästiin vähän jo valmentautumaankin (täysihoitotallissa edelleen) ja vietin vielä leppoisia päiviä vanhassa kodissani tietämättä, mikä remonttityömaa kohta alkaisi :D Pääsiäisenä pääsimme ystävien kanssa aloittamaan talliremontin ja kyllähän siinä työtä riitti. Viikonloput menivät huhtikuussa remontin pyörteissä ja huhtikuun lopussa pääsin muuttamaan uuteen kotiin. Talli ei ollut vielä lähelläkään valmista, joten Pallura jatkoi vielä täysihoitotallissa asustelemista toukokuun. Mutta huhtikuussa se sai jo uuden pienen ystävänsä, Mini-Men! 

Voihan piskuinen Mini-Me, mikä pieni karvahirviö se onkaan ollut! Se asusteli vielä toukokuun Palluran kassa täysihoitotallilla. Toukokuu oli itselleni todella rankka, sillä asuin jo uudessa kodissa mutta kävin töissä naapurikunnassa ja vielä tallilla kolmannessa kunnassa. Peruspäivärytmi oli sellainen, että heräsin aamulla, pakkasin koirat autoon, lähdin töihin, painattelin töistä suoraan tallille ja olin kotona noin kolmetoista tuntia myöhemmin. Olin todella väsynyt, mutta onneksi lopussa kiitos seisoi. Toukokuun 30. päivä hevoset muuttivat vihdoin kotiin!

Vielä edellisenä iltana 23.30 maalasin tallia, mutta sitten oli jo pakko lopettaa, kun ei enää nähnyt mitään. Hevosten muutto sujui onneksi hyvin. Mutta vaikka ne olivatkin jo kotona, ei talli ollut vielä edes valmis vaan remonttia painettiin edelleen :D

Kesäkuun lopulla meille muutti kolmaskin hevonen Viljo, joka ei tosin ole minun. Kolmas hevonen kyllä helpotti arkea huomattavasti, sillä Pallura ja Mini-Me eivät sen myötä olleet enää läheskään niin riippuvaisia toisistaan. 

Kesällä talliremppa edistyi niin hyvin, että saattoi aloittaa toisen pienen projektin, nimittäin kentän. Sen valmistuttua pääsin vihdoin myös ratsastamaan ja taas valmentautumaan. Oi sitä onnea! 

Syksyn saapuessa talliremontti alkoi vihdoin olla loppusuoralla  ja meidän satula kävi tietenkin taas myös epäsopivaksi. Nämä kaksi asiaa tuskin tosin liittyivät toisiinsa :D Uusi satula löytyi lähes uskomattoman helposti ja treenit saattoivat jatkua. Pääsin vihdoin kokemaan myös sen, mitä en uskonut välttämättä ikinä tapahtuvaksi: Pallura otti ensimmäiset askeleet suorana.

Lunta ei tullut ennen kuin vasta joulukuussa, joten kentän sai pidettyä kohtuuhelposti ratsastuskunnossa. Ja niin edessä oli ensimmäinen joulu ja uusivuosi uudessa kodissa yhdessä hevosten kanssa. Myös arki alkoi pikku hiljaa sopeutua uomiinsa ja vaikka arki onkin aika kiireistä, on aivan ihanaa, kun hevoset ovat kotona. 

Ehdin kuitenkin kerätä melkoisen uni- ja voimavaravelan vuoden aikana, ja lähes kaikki pyhät ja juhlapäivät ovat menneet siihen, että olen yrittänyt pakollisten hommien lisäksi vaan levätä. Joulunpyhinä sain onneksi myös rötväiltyä vähän, ja nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että olen taas elävien kirjoissa.

Vuosi 2020 oli siis aivan huikea, joten vuoden 2021 on vaikea pistää paremmaksi. Mutta saa nähdä kuinka käy. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Hyvää joulua!

 Vihdoin se on täällä, ensimmäinen joulu, kun hevoset ovat kotona. Ihanaa!

Meillä ei ole suunnitelmissa mitään suuria, talli on koristeltu joulukuusella ja havuilla. 

Eipä kai joululta voi enää enempää kaivata, kun omistaa näin ihanat hevosen ja ponin!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Minun joulumaani on tässä, näiden tyyppien kanssa.

Onko mitään liikuttavampaa kuin jouluponi <3

Hyvää joulua kaikille!

Mitä kuuluu Mini-Melle?

Palluran poniystävä, Mini-Me, on kyllä vienyt sekä minun että Palluran sydämen ihan täysin! Se on kyllä ehdottomasti maailman paras poni, vaikka minulla ei kyllä kauheasti verrokkiponeja olekaan ollut :D

Mini-Me tarhailee pitkät päivät Palluran kanssa. Ne ovat vapaalla heinällä, mutta myös Mini-Me on oppinut säännöstelemään syömistään, eikä vietä päivää syöden kuin viimeistä päivää. Asiaa auttanee se, että sen tarhakaveri vahtii linjojaan eikä ymmärrä lainkaan muita hevosia, jotka viettävät koko päivän pää heinäkaukalossa.

Iltaisin Mini-Me tulee yleensä tarhasta vapaana talliin, sillä se on paremmin koulutettu kuin koirani, jotka katoavat heti tilaisuuden tullen horisonttiin. Mini-Me tulee niin nätisti vapaana joko Palluran perässä tai yksin ja menee omaan karsinaansa, jossa sitä odottaa sen pieni iltapala, jossa on Progutia, hamppurouhetta sekä kivennäistä.

Mini-Me "treenaa" pari, kolme kertaa viikossa. Sen treenaaminen tarkoittaa sitä, että menemme kentälle ja annan sen joko juosta siellä irtona, tai taluttelen sitä, vähän pohjien mukaan. Lähinnä tämä on sellaista henkistä treeniä, jolla totutetaan ponia leikin varjolla puuhailemaan ihmisen kanssa. Mini-Me on kyllä hyvin ihmisrakas tyyppi ja yli kaiken se rakastaa rapsuttelua. Useimmiten rapsutellessani sitä se rapsuttaa takaisin, ja jos olen tarhassa vaikkapa laittamassa seuraavan päivän heiniä valmiiksi, Mini-Me saattaa tulla rapsuttamaan minua ihan muuten vaan <3

Treenin jälkeen Mini-Me yleensä kuivattelee Palluran villaratsastusloimen alla :D (kuten yllä olevassa kuvassa). Se on vielä niin pieni, että villaratsastusloimi on sille sopiva loimeksi. Se on kuitenkin kasvanut niin kovaa kyytiä, että sen ensimmäinen sadeloimi jää sille kohta pieneksi.

Treenin jälkeen Mini-Me haluaa (ja myös saa) aina palkkaria, jossa on kourallinen Greenlinea, hitunen Pellavaista sekä suolaa ja elektrolyyttiä. Se tulee aina pyytämään palkkaria kauniisti hymyillen! Nykyään se kyllä saa palkkarin joka ilta, vaikka ei oltaisi treenattukaan, sillä pakkasten myötä sekä ponin että Palluran juominen ulkona vähenee ja haluan varmistaa riittävän nesteensaannin lisäjuotolla.

Mini-Me kääntyy vuodenvaihteessa "jo" kaksivuotiaaksi, mutta se saa viettää vielä pitkään varsanelämää ilman ajo-opetusta, sillä shetlanninponit kehittyvät niin hitaasti, etten näe järkeä alkaa oikeasti työskentelemään vielä kaksivuotiaan kanssa. Ohjasajoa voitaneen jossain vaiheessa ensi vuotta ottaa ohjelmiin, mutta kärryjen kanssa odotellaan vielä ainakin vuosi, ellei kauemminkin. Irtohypyttäminen kyllä varmaankin otetaan ensi kesänä Mini-Men ohjelmaan, sillä se on tarhassa puun runkojen yli loikkiessaan osoittanut olevansa innokas esteponi!

Tänä vuonna en tarvitsekaan joulupukilta enää mitään muuta, kun mulla on maailman ihanin poni sekä tietenkin maailman ihanin Pallura <3

Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!