Naruriimut pannaan!

Tuossa jokin aika sitten tilasin Epona Equestrianilta voittamallani lahjakortilla Palluralle mm. naruriimun ohjilla. Eihän se mikään "oikea" naruriimu ollut, vaan sellainen pilipalinylonversio, mutta halusin vähän testailla, miten Pallura reagoisi naruriimuun. Oletus oli, että erityisherkkis pitäisi naruriimua melkoisen kovana vehkeenä, eikä pitäisi sen tuottamasta paineesta lainkaan.

Taluttaessa naruriimu ei ollut ongelma, sillä Palluralla ei ole (enää) tapana kauheasti riekkua taluttaessa.  Halusin kuitenkin vähän myös höntsäillä naruriimulla selästä käsin, ilman satulaa tietysti myös. Pitkin ohjin kävellessä naruriimu oli ihan ookoo, pidätteet onnistuvat myös mainiosti pelkällä istunnalla, joten naruriimusta ei ollut siinäkään haittaa. Mutta jos halusin vähääkään ottaa ohjia "tuntumalle", Pallura reagoi juuri kuten olin ajatellutkin. Se kauhistui naruriimun tuomaa painetta eikä suostunut liikkumaan. No, koska tämä oli lähinnä höntsäilykokeilu, jätin asian siihen. Ei ole onneksi tarvetta naruriimulla ratsastella, Pallura toimii suitsilla hyvin.

Pallura on siitä hauska, että se on toisaalta hyvin herkkä ja toisaalta ei lainkaan. Se ahdistuu suuresti naruriimujen kaltaisista asioista, jotka tuovat sen päähän kovaa painetta. Mutta sitten se ei ahdistu lainkaan sellaisista pikkuasioista kuten ratsastajan selkään meno  tai aisojen välissä oleminen ensimmäistä kertaa. Palluran herkkyys onkin enemmän sellaista fyysistä laatua. Niinpä osasin ennalta arvatakin, että se inhoaa naruriimua ja pitää sitä lähinnä kidutusvälineenä. Olen kuitenkin mielissäni, että tein tämän kokeilun, sillä huomasin taas yhden asian: osasin arvata Palluran reaktion ihan oikein, eli tunnen sen aika hyvin. Tekstin otsikko muuten on hivenen provosoiva, sillä naruriimuille on varmasti paikkansa. Se ei vaan ole Palluran päässä!

Eilen oltiinkin sitten ratsastustunnilla, ja se oli pienimuotoinen katastrofi. Olin ratsastanut viimeksi kunnolla kolme päivää sitten perjantaina, ja Palluralla oli energiaa. Ja paljon. Se olisi halunnut vaan laukata, mutta koska laukkaaminen tapahtui vasta tunnin ihan lopussa, Pallura kuumui ihan järkyttävän paljon, eikä kuunnellut minua lainkaan. En muista yhtään tämänkaltaista toista ratsastuskertaa, etten saanut Palluraan minkäänlaista kontaktia vaan lähinnä vaan matkustin selässä. Yritin kyllä ratsastaakin, mutta en onnistunut.

Kuumuessaan Pallura kerii itsensä todella lyhyeksi ja muuttuu aivan tyhjäksi edestä. Tuntuu, että hevosen sijaan istuisi dynamiittipötkön päällä. Pallura nyt ei sinänsä tee mitään pahaa kuumuessaan, ei tarvitse pelätä että sieltä putoaisi. On kuitenkin turhauttavaa, kun ei saa mitään kontaktia hevoseen. Ainoat hyvät pätkät tunnilla oli, kun mentiin ravipuomeille, ja Palluran piti keskittyä niihin. Silloin sain ratsastaa sen puomeille ja se vähän kuuntelikin. Kaikki katosi kuitenkin heti puomien jälkeen.

Kaikista "kamalinta" tässä ratsastuksessa oli kuitenkin Palluran surkeus menon jälkeen. En pura ikinä hevoseen sitä, jos oma ratsastukseni menee puihin, mutta Pallura on erityisherkkiksenä mestari vaistoamaan mielialojani. Yleensä olen ratsastuksen jälkeen erittäin iloinen, sillä ratsastaminen (varsinkin Palluralla) on yleensä ihanaa. Nyt en kuitenkaan ollut onneni kukkuloilla, ja Pallura vaistosi sen. Se seisoi niin surkeana käytävällä päätään riiputtaen, vaikka yritinkin sille vakuutella ettei tietenkään ole sen vika, etten osaa ratsastaa! Pallura parka, ensin kiusataan naruriimulla ja sitten vielä luokattoman huonolla ratsastuksella!

Tänään oli tarkoitus pitää vapaapäivä tallilta, mutta eilisen "ratsastuksen" jälkeen en voi jättää tilannetta tähän, joten tänään täytyy mennä uudestaan ratsaille. Onneksi mielessä on pari korjauskeinoa, joilla toivottavasti päästään "Jenni vs. Pallura" -tilanteesta takaisin tilanteeseen "Jenni ja Pallura vs. muu maailma". Ratsastus on kuitenkin tiimipeliä ja tarkoitus on tehdä hevosen kanssa yhteistyötä. Mutta, olen todennut tämän ennenkin ja totean sen taas: Jos aina menee hevosten kanssa hyvin, joko sitä valehtelee itselleen tai sitten vaan on tyhmä.

Ei muuta siis kuin illalla tallille halimaan Palluraa. Ihanaa tai ainakin kohtalaista tiistaita kaikille!

Palluraterkuin

Jenni