Palluran virallinen nimihän on Puolimatkan Stella. En vaan pidä hevosen nimenä lainkaan nimestä Stella, eikä se sopinut suuhuni lainkaan. Ihmisen nimenä Stella on mielestäni kaunis, mutta pidän suomenhevosilla ihan supisuomalaisista nimistä (kuten esimerkiksi Aino, Palluran varsan nimi. Lisää Ainon nimeämisestä voit lukea täältä (klik)). Vaikka Stella löytyykin suomalaisesta nimipäiväkalenterista, se ei silti mielestäni kuulosta supisuomalaiselta.
En siis pitänyt nimestä enkä osannut Palluraa sillä kutsuakaan. Koska Palluralla oli lähes heti yhteisen aikamme alusta tiineydestä johtuen hyvin pyöreä ja lihaksettomuudesta johtuen alhaalla roikkuva, pallomainen maha, muodostui sille lempinimeksi Pallura.
Nykyään olen Stella-nimeen jo tottunut, vähän samaan tapaan, kun olen Palluran mustaan väriinkin tottunut. Kuulun nimittäin niihin ihmisiin, joiden mielestä suomenhevosen pitäisi olla rautias tai liinakko, mutta ei suinkaan (kulo)musta! Mutta nykyään, tarpeeksi kun on mustaa katsellut, sekin alkaa miellyttää silmää. Samaan tapaan Stella-nimikin alkaa jo sopia suuhun. Mutta silti kutsun Stellaa edelleen usein Palluraksi, sillä rakkaalla lapsella pitää olla monta nimeä ja toki Stella on edelleenkin muodoltaan palluramainen.
On niin hassua, miten nimetkin ovat makuasioita ja nimi, joka on toisen mielestä aivan ihana, ei sovikaan toisen suuhun lainkaan. Vaan niinhän se on ihmistenkin kanssa, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä!
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Palluraterkuin
Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit ja vielä kivempi, jos jätät kommentin!