Talliniksi: naarmuisen panssarin ehostus

Ostin tuossa jokin aika sitten facebook-kirpputorilta Wahlstenin nahkaisen panssarivyön, jossa oli melko suuria naarmuja (jostain syystä en tajunnut sitä ostaessani, vaikka ilmoituksessa oli kuvakin).

Osa naarmuista oli niin syviä, että nahasta paistoi valkoista väriä. Täytettyä niitä ei tietenkään saa, mutta ajattelin, että värjättyä mustaksi saattaisi saadakin ja ihan kotikonstein.

Kaapista löytyi kahta eri mömmöä tähän tarkoitukseen: mustaa kenkälankkia ja Hope Valley Saddlerystä tilattua Balck Leather Sheeniä, joka lupasi palauttaa mustalle tuotteelle värin ja kiillon.

Päätin testata molempia: toisen puolen toisella ja toisen toisella.

Ensin testasin kenkälankin vasemmalle puolelle.

Se värjäsi naarmut hyvin, kuten olin ajatellutkin.

Seuraavaksi testasin Black Leather Sheeniä. Se jätti kyllä todella hyvän kiillon tuotteelle, muttei värjännyt eikä häivyttänyt naarmuja lainkaan.

Niinpä päädyin lankkaamaan koko panssarin kenkälankilla, ja sen jälkeen levitin pinnalle vielä Black Leather Sheeniä, ja kiillotin vielä puuvillarätillä. Tämä antoi kaikkein parhaan lopputuloksen, vaikka loppujen lopuksi tuo Black Leather Sheen vaikuttikin melko turhalta tuotteelta. Kenkälankilla yksinään saa ihan hyvän lopputuloksen.

Summa summarum: kenkälankki värjäsi naarmut piiloon melko siististi. Ei panssarista enää uudenveroista tullut, mutta huomattavasti siistimpi kuitenkin. Kenkälankista siis on muuhunkin kuin kenkien kiillotukseen!

Palluraterkuin

Jenni

Arvonta!

EDIT: Arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistuneille!

Pallurablogissa meni eilen rikki 5000 sivun katsomisen raja! Kiitos siitä kuuluu kaikille teille, jotka olette käyneet lukemassa, KIITOS! <3

Viidentuhannen sivulatauksen kunniaksi ajattelin järjestää pienen arvonnan. Mitäs jos tämä pinkki bling bling -saapasrenki koristaisi sinun varustehuonettasi?

Olisiko siistiä  vetää saappaat jalasta tällä rengillä? Jos olisi, osallistu Pallurablogin arvontaan!

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta.

Kommentoimalla olet mukana yhdellä arvalla, kaksi arpaa saat kun olet lisäksi blogini lukija tai liityt sellaiseksi. Kolmannen arvan saat vielä tykkäämällä Pallurablogin Facebook-sivusta (klik!). 

 Lukijaksi voit liittyä oikeassa reunassa olevasta Lue-painikkeesta. Kännykällä selatessasi saat Lue-painikkeen näkyville kun selaat sivun alas ja valitset alhaalta "Näytä internet-versio."

Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 25.7. klo 21 asti! Voittaja arvotaan torstaina 26.7.

Kerrothan kommentoidessasi, monellako arvalla osallistut! GDPR-asetuksen myötä en halua ryhtyä henkilörekisterin pitäjäksi enkä siksi halua pyytää sähköpostiosoitetta, joten jos olet anonyymi kommentoija ja voitto sattuu potkaisemaan, ota yhteyttä minuunpäin! Palkinto postitetaan vain Suomeen.

Onnea arvontaan!

Palluraterkuin

Jenni

Testissä Neue Schule Turtle Top

Stella on kovin herkkä hevonen kaikin puolin, niin suustaan kuin kyljistäänkin. Se toimii myös istunnalla hienosti, mutta kuolaimellekin on kuitenkin tarvetta. Ja koska ratsastamaan oppii vain ratsastamalla, tulee välillä tehtyä kädenkin kanssa virheitä. Siksi haluan, että kuolain on Stellalle mahdollisimman pehmeä.

Stellalla on ollut käytössä Sprengerin Aurigania oleva bridong. Se toimii sillä ihan hyvin. Toisinaan se on suustaan levoton, mutta en tiedä, johtuuko se kuolaimesta, kädestä vai siitä, että Stella on nuori ja raaka. Ennen bridongia minulla oli kokeilussa paksumpi kolmipala, mutta Stella oli sillä todella levoton, ja luulen sen johtuneen siitä, että kuolain oli liian paksu sen suuhun.

Olen käyttänyt Stellalla meksikolaista turpahihnaa, mutta nyttemmin olen jättänyt sen pois. Totesin sen olevan rauhallisempi ja tyytyväisempi ilman turpahihnaa.

Myönnän: olen pihi ja tartun useimmiten tilaisuuteen säästää parikymppiä. Niinpä  ostin Neue Schule Turtle Topin Ebaystä. Se tuli maksamaan sieltä postikuluineen 108 euroa, kun sitä ei Suomesta saa uutena mistään alle 135 euron. Erittäin mielelläni tukisin suomalaisia kauppoja, mutta toisinaan on pakko säästää siellä, missä pystyy.

Ennen kuin pääsin kokeilemaan kuolainta suuhun, oli pakko verrata sitä minulla kotona olevaan vanhaan, edellisen hevoseni Aurigan-kolmipalaan.

Heti erottaa, että kuolainten muotoilussa on eroja. 3D-ohjelmalla hevosen suuhun suunniteltu Turtle Top vähentää painetta kitalakeen, hampaisiin sekä kieleen, ainakin myyntipuheiden mukaan. Salox Gold -metallin pitäisi olla hevoselle mieleistä. Turtle top on suunniteltu vastaamaan mahdollisimman hyvin hevosen suun anatomiaa. Kuolain on vakaa ja sen muotoilu on optimaalinen hevosen kielen ja kitalaen anatomialle, näin ainakin väitetään.

Neue Schuleista kehotetaan ostamaan aina normaalia kuolainta hieman isompi koko. Stella on ihmeellinen minisuutyyppi ja käyttää normaalisti 12,5-13-senttisiä kuolaimia (sen suuressa suokinpäässä...). Kuvassa oleva Aurigan-kolmipala on kokoa 14,5 ja Turtle Top kokoa L. Minulla oli kokeilussa facebook-kirpputorilta löytämäni M-koon Neue Schule, ja se oli Stellalle aivan liian pieni, vaikka sen piti sopia 12,8-13,8-senttisiä kuolaimia käyttäville.

Oli siinä ja siinä, oliko tämä L-koon kuolain Stellalle sitten liian pitkä. Mielestäni siis näissäkin olisi hyvä se perinteinen kokosysteemi puolen sentin välein.

Aurigan-kolmipala.

Turtle Top.

Vihdoin koitti ratsastuksen aika! Taas mentiin ilman turparemmiä.

Alkuun tuntui, että Stella "imi" kuolaimeen paremmin kiinni ja sain paremman tuntuman. Toisella ratsastuskerralla Stella kuitenkin olikin taas levottomampi suustaan. Mutta on vaikea sanoa, mistä se johtui, oliko syy kuolaimessa, kädessä vai tähtien asennossa. Ratsastuskerrat ovat myös edelleen todella lyhyitä, sillä Stella on edelleen päätoimisesti äiti ja vain sivutoimisesti ratsu.

Missään nimessä Stella ei ole ollut Turtle Topilla huonompi kuin Aurigan-bridongilla, mutta en kyllä sanoisi huomanneeni myöskään mitään suurta eroa Turtle Topin hyväksi. Autuaaksi se ei siis tehnyt ainakaan meitä, edelleen on pakko opetella ratsastamaan!

Stellan tämänhetkiset suitset ovat aivan perus-Kiefferit suoralla niskahihnalla. Ostoslistalla olisi kuitenkin muotoillulla niskahihnalla olevat suitset, ja olenkin iskenyt silmäni Wahlstenin W-Profile Anatomiceihin. Eilen kävimme äidin kanssa Ikeassa, ja samalla reissulla poikettiin Ratsukellariin siinä toivossa, että W-Profilea olisi päässyt siellä hipelöimään ihan livenä.

Vielä mitä! W-Profilea ei Ratsukellarista löytynyt, sillä se ei kuulemma sovi heidän asiakaskunnalleen. Myyjä tietenkin tyrkytti toisia suitsia, mutta sanoin, että olen mieltynyt W-Profilen muotoilun lisäksi myös niiden kauniisiin tereisiin. No mitään tereillä varustettuja suitsia ei Ratsukellarista kuulemma löydy, sillä tereet eivät ole heidän asiakaskuntansa juttu!

En tiedä, että olisiko osaksi Ratsukellarin asiakaskuntaa päästäkseen pitänyt täyttää jokin anomus. Usemmissa paikoissa kun osaksi asiakaskuntaa pääsee ostamalla jotain, mutta kävi kyllä hyvin selväksi, etten ollut Ratsukellarin asiakaskuntamateriaalia mieltymyksineni. Mainitsi myyjä toki sivulauseessa, että voisihan ne suitset tietysti tilata, mutta ei tehnyt elettäkään asian suhteen. Harmillista toki, etteivät rahani kelvanneet heille. Mutta toisaalta, jos tavoittelee vain tietynlaista asiakaskuntaa, kannattaakin jättää vääränlaisen asiakaskunnan rahat vastaanottamatta. Eivät silloin tule toistekaan ostoksille.

Täytynee siis tyytyä tilaamaan nuo W-Profilet netistä. Nettishoppailua tuli tehtyä tuossa eräänä päivänä, kun Horzella oli alennuksessa B-vertigon satulahuopa.

Olen erittäin mieltynyt B-Vertigon huopiin, sillä mielestäni niissä on hyvä muotoilu ja hyvä hinta-laatu-suhde.

 Tällä erää Horzella oli valikoimissa vain ankean yksitoikkoisen värisiä B-Vertigon huopia, mutta kelpuutin niistä tämän harmaan koulusatulaan kuitenkin. Kaunis huopa värin puutteesta huolimatta!

B-Vertigon huovissa on sään kohdalla teddypehmuste. Sen funktio on kuitenkin itselleni hivenen mysteeri, sillä huopahan on tarkoitus nostaa säästä irti satuloitaessa eikä suinkaan jättää sitä säkään hankaamaan. Mutta tuskinpa tuosta haittaakaan on. Säkätila kuitenkin riittää ainakin Stellalle tuosta pehmusteesta huolimattakin.

On siis tullut tehtyä hyviä ostoksia, ja ostoksia, joista en ole ihan varma. Turtle Top -kokeiluja jatketaan edelleen, mutta varmasti edelleen Aurigan-bridongia käytän Turtle Topin rinnalla. Jos jollakulla on joku herkkikselle hyväksi todettu kuolain, joka mahtuu pieneenkin suuhun, saa vinkata!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Satulakaupoilla

Olen seurannut läheltä monen kaverin tuskailua sopivan satulan löytämisessä. Tilannetta vaikeuttaa vielä entisestään, jos budjetti ei ole montaa tuhatta. Itse ainakin toivon nuoren hevosen kanssa selviäväni alkuun vähän edullisemmilla satuloilla, sillä nuoren hevosen selkä muuttuu alituiseen.

Stellalla on ainakin toistaiseksi erittäin helppo selkä. Se on selkeästi kaareva ja siinä on suuri, muttei liian suuri, säkä. Selässä on myös tilaa sen verran, että siihen menee 17-tuumaisella istuimella varustettu satula, eli selkä ei ole myöskään kauhean lyhyt. Omakin takapuoli mahtuu siis mukavasti penkkiin.

Stellalla on ollut toistaiseksi käytössä vanhempi Prestigen Venus koulusatula, joka istuu sille todella hyvin. Nyt kuitenkin halusin sen rinnalle estesatulan, josta pääsisin helpommin irti kevyeen istuntaan, jotta pystyn antamaan selälle tilaa laukassa.

Koska tuo Prestigen koulupenkki istuu niin hyvin ja selkä on melko helppo ja "Prestigeen sopiva" , uskalsin osaa suoralla kaupalla Prestigen vanhemman estesatulan. Laitoin Facebookin Satulat myynti, osto ja vaihto -ryhmään ilmoituksen, että haluan ostaa Prestigen Golden tai Silver Starin. Koska selkä tulee muuttumaan vielä, halusin nimenomaan edullisemman Prestigen mallin. Tuntia myöhemmin kauppa olikin jo tehty Satulapalvelu Hirnakan kanssa.

Satulan sainkin jo seuraavana päivänä postitse! Samaan syssyyn saapuivat sopivasti meidän uudet pinkit turvajalkkarit. Satulan mukana tulikin Prestigen omat venymättömät jalustinhihnat. Se ei haitannut lainkaan, sillä noilla hihnoilla on uusina hintaa yli satanen.

Ei muuta kuin tallille sovittamaan satulaa! Stella on nuoreksi, kohtuullisen lihaksemattomaksi hevoseksi melko leveä, sen satulat ovat Prestigen leveyttä 35.

Normaalisti tykkään, että satula sopii selkään ihan ilman romaaneita. Mutta nyt, kun Stellan selkälihakset ovat varsomisen myötä pudonneet, täytän mieluummin tyhjän tilan romaanilla. Satulan voisi toki myös topata täydemmäksi, tai ehkä jopa kaventaa pykälän. Mutta koska tarkoitus on täyttää ne selkälihakset, on romaani fiksumpi vaihtoehto. Kapea tai täyteen topattu satula ei jätä lihaksille kasvutilaa niin hyvin, kuin romaani. Laitoin lampaankarvasatulaan eteen molemmille puolille yhden täytepalan, ja satula istui niiden kanssa todella hyvin. Jahka selkälihakset alkavat kasvaa, ensin voi jättää täytepalat pois, ja sitten koko romaanin. Mikäli selkä muuttuu, mutta vain vähän, sopivuutta voi pikkuisen fiksata romaanin avulla. Siksi se onkin nuorelle hevoselle ihan käypä vaihtoehto. Prestigeissä on muokattava runko, joten se antaa myös pelivaraa mukavasti nuoren hevosen kanssa.

Stella liikkui tämän satulan kanssa todella tyytyväisenä! Tässä on myös todella hyvä istua, vannoutunutta kouluratsastajaa ei haittaa yhtään istua tässä estesatulassa. Ainoa iso miinus tässä on väri, sillä meidän kaikki muut varusteet ovat mustia! Onneksi Facebook-kirpputorilta löytyi tähänkin helpotusta, ja postissa odottaakin meitä ruskeat suitset, satulavyö ja rintaremmimartingaali. Niistä juttua myöhemmin!

Kerrassaan siis onnistuneet olivat nämä satulakaupat, ja kävivät vielä ihanan nopeasti. Kunpa satulakaupat olisivatkin aina näin helppoja!

Palluraterkuin 

Jenni

Pink Pallura

Suomalaisissa hevostarvikeliikkeissä on vähän samaa ongelmaa kun toppatakkiostoksille lähtiessä: on kauhean vaikea löytää mitään värikästä. Löytyy mustaa ja harmaata ja niiden eri variaatioita. Suomessa on niin pimeää ison ajan vuodesta, että haluan ympäröidä itseäni väreillä. Niinpä täytyy kääntyä ulkomaisten verkkokauppojen puoleen.

Me luotamme Palluran kanssa pinkkiin, ja pari viikkoa sitten löysin kokoelmiin lisää ihanaa pinkkiä!

Pinkkiä, pinkkiä, pinkkiä!

Superkätevä kokoontaittuva jakkara on Hope Valley Saddlerystä.

Hope Valley Saddleryssä on edulliset postikulut, n. 6 euroa Suomeen. Toimitus kestää viikosta kahteen, mutta valitettavan usein käykin niin, ettei jotain tilattua tuotetta olekaan varastossa. Hyvittävät rahat kyllä sitten saman tien.

 Satulahuopa ja juoksutusliina ovat niin ikään Hope Valley Saddlerystä.

Lokerikko on Sportsdirect.comista.

Sportsdirectin postikulut ovat melko hintavat, 12 eurosta 25 euroon riippuen tavaran määrästä, joten kannattaa tilata kavereiden kanssa kimpassa! Sportsdirectistä löytyy paljon muutakin urheiluvarustetta. Toimitus on kohtuunopeaa ja varastosaldot pitävät yleensä paikkansa.

 Suitsiheijastimet löytyivät myös Sportsdirectistä.

Jalkaheijastimet ovat myös Sportsdirectiltä.

Ihanat pinkit turvajalustimet löytyivät eBaystä

hakusanalla "Safety Stirrup pink". 

Näillä pinkeillä pärjätään vähän aikaa! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Talliniksi: Satulan lähettäminen - mitä se maksaa, ja onko satulan lähettäminen postissa turvallista?

Lähes jokainen ratsuihminen on elämänsä aikana tehnyt satulakauppaa. Nykyään se on helppoa facebookin satularyhmissä, ja paljon myydään satuloita suoralla kaupalla. Tällöin toimitustapa on yleensä Posti tai Matkahuolto. Mutta onko satulan lähettäminen postissa turvallista? Paljonko satulan lähettäminen maksaa? Miten satulan pakkaaminen tulisi hoitaa, jotta se säilyisi ehjänä?

Satulassa on monta eri osaa, jotka saattavat kuljetuksessa vaurioitua, jollei satulaa pakkaa oikein. Tärkein niistä on runko. Näin nuoren hevosen omistajana satulakauppaa on tullut tehtyä jonkin verran ja postitettuakin on tullut useampi satula. Näin ollen satuloiden postittaminen on tuttua, ja olenkin tähän postaukseen koonnut teille parhaat vinkit satulan turvalliseen perillesaattamiseen.

Kunnolla pakattua satulaa ei yleensä ole tarpeen lähettää särkyvänä. Itse pakkaan satulat samoin kuin pakkaisin astiatkin: siten, että paketti sisältöineen kestäisi särkymättä pudotuksen kahdesta metristä. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan, mutta noin ajatuksen tasolla.

Satulan lähettämiseen tarvitset:

- Tarpeeksi suuren pahvilaatikon

- Vahvaa pakkausteippiä

- Runsaasti pehmustetta laatikkoon (kuplamuovia, sanomalehtiä tms)

- Jätesäkin

Tee näin:

1. Valitse lähetystapa. Postin Numerolla-paketti kulkee kymmeneen kiloon asti hintaan 13,90. Matkahuolto on nostanut hintojaan ja satulan lähettämisestä saa nykyään pulittaa 15,90-19,90 e. Näistä kannattaa valita se, jonka toimipiste on lähempänä sekä lähettäjää että vastaanottajaa. Itselläni on lähi-Ärrällä sekä Matkahuolto, että Posti, mutta jollakulla saattaa olla Postiin 50 kilometriä ja Matkahuoltoon kaksi, tai toisinpäin. Kysy siis vastaanottajalta, kumpaa käytetään.

2. Valitse tarpeeksi iso pahvilaatikko. Numerolla-paketin enimmäismitat ovat 100 x 60 x 60 cm, tämänkokoiseen laatikkoon mahtuu ainakin normaali yleis-, este-, tai koulusatula.

Itselläni on tapana säästää kaikki suuret pahvilaatikot, jos vaikka tavaraa jostain tilatessani sellaisen saan. Näin ei tule paniikkia löytää laatikkoa jostain, kun tarve on.

 

Mikäli sopivaa laatikkoa ei löydy kotoa kätköistä, ainakin Puuilo myy XL-kokoista Smartpost-laatikkoa hintaan 2,50. Tähän mahtuu ainakin suurin osa satuloista, leveä ja kovin suurilla polvituilla varustettu koulusatula ehkä ei.

3. Laita paketin pohjalle pehmustetta. Jos satulassa ei ole satulansuojusta päällä, kääräise se jätesäkkiin, jotta pehmusteet eivät naarmuta satulan nahan pintaa.

4. Aseta satula etukaarelleen laatikkoon pehmusteen päälle. Lisää pehmustetta satulan ympärille sekä siipien väliin niin paljon, että satula ei pääse hölskymään laatikossa yhtään.

Itse säästän myös aina kaikki pakkauksissa tulevat kuplamuovit ynnä muut. Näiden lisäksi sitten käytän rutattuja sanomalehtiä, jotta saan laatikkoon tarpeeksi pehmustetta. Kuvan satulaan lisäsin vielä runsaasti rutattua sanomalehteä ympärille.

5. Lisää pehmustetta myös satulan päälle, ja teippaa kansi kiinni. Lisää teippiä useampi kerros koko laatikon ympäri sekä pituus- että poikittaissuunnassa.

Tarkista, ettei laatikkoon ole jäänyt edellisiltä käyttökerroilta vanhoja viivakoodeja tms, joiden virheellinen lukeminen saattaa hidastaa paketin kulkua. 

Nyt pakkauksen pitäisi olla sen verran tukeva, ettei satula hölsky laatikossa ja sen pitäisi kestää myös se, jos ja kun sen päälle pinotaan muita paketteja.

6. Lähetä paketti. Postin Numerolla-paketin kuljetus pitää ostaa toimipisteestä, Matkahuollon Lähi-paketin taas verkosta. Niin hölmöä kuin se onkin, satula on postitse edullisempi lähettää toimipisteestä kuin verkosta, vaikka lähes kaikkien muiden pakettien kanssa se on juuri toisin päin. Muista, että kummallakin tavalla tarvitset vastaanottajan osoitteen lisäksi myös puhelinnumeron!

Olen kerran vastaanottanut jätesäkkiin pakatun satulan. Tällöin myyjä soitti minulle, että mikä nyt neuvoksi, kun hän on kiertänyt kaikki kotipaikkakuntansa kaupat, eikä mistään ole löytynyt tarpeeksi isoa pahvilaatikkoa. Vastasin, että pakkaa se jätesäkkiin! Satula oli toki ensin kääritty moneen kerrokseen vanhoja peittoja ja sen siipien väliin oli myös laitettu tavaraa niin, että siivet eivät päässeet liikkumaan. Tämä oli niin tiivis paketti, että eipä se olisi voinut paremmin pakattu olla, vaikka olisikin pahvilaatikossa tullut. Silti en välttämättä suosittele jätesäkkitapaa kenellekään :)

Turvallisia satulakauppoja kaikille!

Äitiyden sietämätön keveys

Stella on niitä äitejä, joiden mielestä hän ja hänen lapsensa ovat maailman keskipiste. Kaikkien muiden tärkein tehtävä on huolehtia heistä!

Stella oli ihan ensi sekunneista asti ihan huippuemä. Se hoiti varsomisen kotiin ihan itse, vaikka olin jo menossa karsinaan vetämään. Näytti siltä, ettei ensikertalainen tamma jaksa puskea isokokoista varsaa omin avuin ulos. Vaan mitä vielä, siinä vaiheessa kun astuin karsinaan, oli kaunis läsipäinen tammavarsa jo ulkona. Kalvotkin olivat sopivasti nenän päältä auki. Sitten koitti se koko varsomisen maagisin hetki: kun Stella alkoi jutella varsalle ihan ensimmäistä kertaa! Se hö-hö-hö-hö-höhötys, ei varsinainen hörinä, vaan paljon pehmeämpi ääni, oli kaiken sen valvomisen ja stressaamisen arvoista! Kaunein ääni, jonka olen ikinä kuullut.

Muistan olleeni hyvin varovainen lähestyessäni varsaa. Ensikertalaisesta tammasta kun ei tiennyt, miten se reagoisi ihmisiin varsan ympärillä. Mutta Stella toivotti minut tervetulleeksi iloisena. Ylpeänä se esitteli varsaansa, joka nousikin hyvin äkkiä jaloilleen (koska hyvin suorituskeskeinen äiti patisti heti). Minulla oli varsomisessa apuna kaksi kokenutta kaveria, jotka vähän ohjasivat varsaa ensimmäisen kerran tissille. Ensikertalaisen tamman tissit olivat melko pienet vielä ja siksi niille löytäminen oli vähän hankalaa.

Stellan varsomisen aikaan huhtikuun lopulla oli melko viileää, eivätkä Stella ja varsa voineet ulkoilla koko päivää. Alkuun niitä piti ulkoiluttaa päivän aikana useamman kerran pikku erissä.

Vaan sitten koitti kesä ja lämpö ja varsa myytiin. Aika Mainion Ainon uusi omistaja pyysi, että jos Stella ja Aino voisivat muuttaa jo heti hänen luokseen. Toki minä tähän suostuin, diili oli hyvä minullekin kun Stellan ja Ainon käsittelyyn oli apukäsiä saatavilla ja pääsisin itsekin paljon helpommalla. Vaikka Stella olikin varsonut täysihoitotallilla, huolehdin varsomisesta ja varsasta tietysti itse. Myös ulkoiluttamassa olin niitä aina itse, ja kesäloman alku kuluikin mukavasti vieden tammaa ja varsaa monta kertaa päivässä ulos. Stellan ja Ainon muutettua Jaatallille Lepaalle homma helpotti, kun Ainon uusi omistaja Jaana otti harteilleen leijonanosan töistä ja hoitaa tietysti Stellankin siinä samassa kuin Ainon.

Ja Stella, voi miten hyvin muutto sille sopikaan! Sekä tamma että varsa olivat heti ensi hetkestä kuin kotonaan. 

Stella äkkäsi heti muuttohetkellä aidan takana olevan vahtilauman. Hän voisi levätä ja nukkua ja syödä rauhassa varsan kanssa, kun muut pitäisivät heidät turvassa! Mikäs sen ihanampaa, ja tuoreen äidin arvolle sopivampaa!

Tietenkin uudessa kodissa vietettiin yöt alkuun sisällä. Aina aamulla Stellan ja Ainon tullessa ulos koko lauma oli jo odottamassa.

Mutta kaikkein paras oli vielä edessä, nimittäin Stellan ikioma lapsenvahti, The Nanny!

Pieni nelivuotias Taikaponi, siis poni nimeltään Taika, on Ainoa pienempi ihana sympaattinen pieni otus. Taika liitettiin Stellan ja Ainon laitumelle kun ne olivat kotiutuneet kunnolla. Alkuun Stellan piti toki varmistaa, että Taikaponi ei ole tullut Ainoa varastamaan tai mikä pahempaa, Stellan huollettavaksi! Yhdessäkin lapsessa on Stellan mielestä ihan tarpeeksi. Mutta pian Stella hyväksyi Taikaponin lapsenvahdiksi, koska mikäs sen ihanampaa kuin lapsenvahti!

Stella siis tietää, että jaksaakseen olla huippuäiti, tarvitsee myös omaa aikaa ja lepoa. Niinpä se antaa Ainon mielihyvin Taikaponin hoitoon. Toisinaan Stella taas vahtii, kun Aino ja Taika nukkuvat ja toisinaan koko poppoo viettää aikaa yhdessä.

Stella osaa siis hyödyntää jok'ikisen tilaisuuden saada jelppiä varsanhoitoon, mutta hoitaa Ainon silti ihan huippuhyvin. Se on vähän vapaan kasvatuksen äiti, komentaa vasta silloin, kun on ihan pakko. Riemusta riehuvan Ainon potku Stellan kylkeen saa mammapallurassa yleensä aikaan vaan ihastuneen hörähdyksen. Stella vahtii kyllä Ainoa, muttei liiallisuuksiin asti. Välillä Stella saattaa olla ihan toisessa päässä laidunta kuin Aino ja Taika, mutta aina Ainon tarvitessa tukea, turvaa tai ruokaa, Stella on kyllä paikalla.

Ihanaa on myös se, että Aino on oppinut äidiltään luottavaisen tavan suhtautua ihmisiin. Ihmiset ovat kivoja ja niiden luo kannattaa tulla.

Stella myös nauttii äitiydestä todella paljon! Siitä on ihana kirmailla Ainon kanssa ja se nauttii selvästi myös Ainon hoitamisesta. Tuntuu, että se on rauhoittunut ja fiksuuntunut paljon varsan myötä.

Keväällä, kun varsan syntyminen tähän maailmaan alkoi konkretisoitua ja tulla ajankohtaiseksi, stressasin asiasta paljon. Miten pärjäisin Stellan ja varsan kanssa, saisinko varsan myytyä ja pääsisinkö ratsaille ja puuhailemaan Stellan kanssa lainkaan kun sillä on varsa alla. Mutta niin vain kaikki järjestyi parhain päin. Me olemme kaikki kolme hyvin onnekkaita tyttöjä!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni