keskiviikko 8. elokuuta 2018

Pikkuhiljaa takaisin satulaan

Helteet päättyivät ja niin päättyi Palluran kesälomakin! Maanantaina kapusin ensimmäistä kertaa selkään pitkästä aikaa, ja tällä kertaa vielä niin, että Aino-varsa jäi ystävänsä Taikaponin kanssa pihattoon, eikä tullut mukaan.

Viimeksi olen ratsastanut Stellalla ennen helteitä. Silloin varsomisesta oli kulunut pari kuukautta, ja muutaman kerran ratsastin maneesissa siten, että Aino oli taluttajan kanssa mukana maneesissa hengailemassa. Muutaman kerran ratsastin myös laitumen vieressä menevällä polulla edestakaisin siten, että Aino jäi omalle puolelleen aitaa, mutta näköyhteys äitiin oli koko ajan.



Pallura on ihan käsittämättömän lunki ja rohkea tyyppi nelivuotiaaksi, eikä se ollut millänsäkään laidunten välissä ratsastamisesta. Reippaan ratsastajan kanssa se menee varmaankin minne tahansa.

Yleisöä!



Taikaponi on Ainon tuki ja turva!

Sittemmin Stella, Aino ja Taika muuttivat pihattoon helteiden ajaksi. Vaikka laitumellakin on varjoa, pihattoon pääsi vielä paremmin kuumuutta ja ötököitä pakoon. Nyt on jo viilentynyt, mutta nämä ovat edelleen pihatossa, koska ovat viihtyneet siellä niin hyvin.

Minä olin varmasti eniten suunniltani siitä, kun Aino jäi ensimmäistä kertaa ilman äitiä pihattoon. Stella ei ollut millänsäkään ja lähti innoissaan maneesiin. Vauhtia ja intoa sillä oli hurjasti! Tauko oli näköjään tehnyt terää.


Eilen mentiin ihan ekaa kertaa uudessa kodissa kentälle ratsastamaan. Saimme kaveriksi Ainon omistajan Jaanan Helmi-tammallaan ja olikin varmasti ihan hyvä, että ekalla kerralla oli kaveri mukana. Kentältä oli myös näköyhteys pihattoon, joten pystyimme samalla vahtimaan Ainoa.

Jaanan kanssa emme voineet kuin ihmetellä, miten fiksuja sekä äiti että tytär olivat! Stella keskittyi täydellisesti työntekoon vaikka oli ekaa kertaa kentällä ja toista kertaa ilman Ainoa. Ja Aino oli ihan rauhallisesti pihatossa Taikaponin kanssa.


Luulen, että paljon apua yksinjääntiin on ollut siitä, että Stella on ollut usein harjattavana puomissa toisella puolella aitaa. Näin Aino on tottunut siihen, että vaikka äiti ei olekaan koko aikaa kosketusetäisyydellä, se tulee aina takaisin.

Meidän kaikki ratsastukset ovat edelleen todella lyhyitä, työskentelyaika on 10-15 minuuttia kerrallaan. Täytyy ottaa iisisti, jotta mammalomalta palaava Stella ei joudu liian koville. Mutta liikuntaa on nyt kyllä syytä lisätä, sillä loma on tehnyt tehtävänsä: Stella on lihonut!


Stellahan oli heti varsomisen jälkeen todella timmissä kunnossa, mutta nyt on mahaa alkanut kertyä, kiitos huolellisen ruokinnan! :D Mutta eiköhän tuo tuosta tokene jahka pääsee liikkumaan ratsain ja maasta käsin taas. Eilen huomasin, että tuo maha liikuttaa satulaakin vähän eteenpäin (kuten näkyy yllä olevasta, ratsastuksen jälkeen otetusta kuvasta). Täytyy varmaan ottaa taas hetkeksi panssarivyö käyttöön, kunnes saa elintasomahan vähän sulamaan.


Vaikka ratsaille pääsee edelleen vain vähäksi aikaa kerrallaan, en voi muuta kuin olla iloinen tästä upeasta tammasta! Se on niin fiksu ja aivan huipputyyppi. Olen niin onnentyttö!

Palluraterkuin
Jenni

2 kommenttia:

  1. Hiljaa hyvä tulee! Kenelle sitä ei "paria" kesäkiloa olisi kertynyt, ja ei sitä imettävää tammaa nälässäkään voi pitää ;) Pallura kun pääsee taas päätoimiseksi ratsuoppilaaksi, niin kyllä se elintasomaha pikkuhiljaa katoaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on kyllä parempi että imettävällä tammalla on pari liikakiloa kuin toisin päin! Iloinen olen että se on tallilla, missä saa ekstraheinää kun ei ole tuo laidun todellakaan piisannut tänä kesänä!

      Poista

Kiva kun kävit ja vielä kivempi, jos jätät kommentin!