keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Se aika vuodesta, kun kaikki on kakkaa

Minä olen lomalla ja aurinko paistaa. Olisi täydellinen sää lähteä maastoon! Mutta! Meillä ei ole satulaa. Kumpikaan Palluran satuloista ei enä sovi sille vaikka mitä tekisi, ja pelkkä satulan kanssa lähestyminen saa Pallurassa aikaan stressireaktion. Se alkaa haukotella ja narskutella hampaitaan. Se on niin kiltti, ettei heitä minua selästään, vaikka satula puristaakin, mutta se EI HALUA LIIKKUA.

Sanomattakin selvää, että satula jätetään nyt varustehuoneeseen vähäksi aikaa. Satula on todennäköisesti kipeyttänyt Palluraa jonkin verran, joten nyt se saa olla satulatta sen aikaa, että kipu häviää. Sen jälkeen aletaan etsiä uutta satulaa.

Kenttähän on myös nyt jäässä, kuten vuodenaikaan kuuluu. Meillä on pakkasta, muttei yhtään lunta, joten kentän kuntokin rajoittaa tällä hetkellä tekemistä. Näin käy tietenkin joka vuosi, mutta silti se ärsyttää.

Nyt sitten täytyy alkaa maastakäsittelyhommiin, sillä liike tekee hyvää jos kyseessä on jumi. Valitettavasti tarhassa ei tule liikettä niin paljon kuin laitumella, joten kokonaan lomailu on ihan poissuljettu juttu.

Me olemme Palluran kanssa nyt ohjasajaneet säännöllisen epäsäännöllisesti, ja täytyy tunnustaa, ettei se aina suju kauhean hyvin. Pallura on niin herkkä lukemaan kehonkieltäni, eikä vaadita kuin se, että olen väärässä kohdassa siihen nähden ympyrän keskellä, ja se lakkaa liikkumasta. Täytyy varmaan alkaa taas katsastaa mahdollisuuksia päästä ohjasajotunnille johonkin.

Pallura myös ottaa maastakäsittelyn todella helposti ikävänä simputuksena, joten sen kanssa täytyy olla todella tarkka siitä, miten ajoittaa paineen. Ehkäpä täytyykin ottaa tämä lomajakso nyt positiivisesti mahdollisuutena parantaa meidän maastakäsittelysuhdetta!

Pallurasta on nyt myös tullut aivan kaamea karvaturri ja partajooseppi, kuten kuvasta näkyy! Viime vuonna sille tehtiin osaklippaus, mutta vielä en lähde sitä klippaamaan, sillä siinä ei oikein ole järkeä, kun hommia tehdään pääosin nyt vaan käynnissä maastakäsin.

Tähän aikaa vuodesta tulee väkisinkin mietittyä tämän harrastuksen mielekkyyttä, mutta jospa se tästä.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Voi harmi tuo satula, mutta ehkä se harmittaisi vielä enemmän jos olisi superhyvät kelit treenata. Tämä on se aika vuodesta kun aina mietin, että ollapa lottovoitto niin veisin ponit maneesitallille täysihoitoon... Kun eivät ole edes siinä täysihoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni tämä taas on se aika vuodesta, kun toivon, että Pallura olisi omassa pihassa, jolloin se voisi ulkoilla vielä pidempään! :D Nykyisellä tallilla on toki onneksi ihan hyvä ulkoiluaika, 10-12 h, mutta mielelläni pitäisin vielä kauemmin, niin ei olisi niin stressiä siitä, tuleeko muuten tarpeeksi liikuntaa. Viime vuonna oltiin maneesitallilla, mutta maneesista ei paljon iloa ollut kun Pallura oli koko ajan telakalla :D

      Poista
  2. Voihan tylsyys tuota satulatilannetta! :(
    Meidän kenttä on vielä ollut melko OK, mutta eipä sen kokonaan koppuroituminen kaukana ole. Tänään kun olin kovasti menossa ratsastamaan, oli sitten kenkä irti. Eli aina jotain pientä. Ohjasajo ja maastakäsittely kuulostavat hyvältä suunnitelmalta tähän vuodenaikaan ja satuloista toipumiseen - toivottavasti nopeaan sellaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkätilanne vaikuttaa onneksi vajaan viikon kävelyn jälkeen jo paljon paremmalta :) Miten nuo irtokengätkin sattuvat aina niin sopivasto! :/

      Poista

Kiva kun kävit ja vielä kivempi, jos jätät kommentin!