maanantai 26. huhtikuuta 2021

Irtohypytystä

Blogihiljaisuutta onkin kestänyt useampi viikko, pahoitteluni siitä. Ei ole yksinkertaisesti ollut inspiraatiota blogiin kirjoittamiseen, joten olen ihan hyvällä omallatunnolla jättänyt tämän sivummalle. Nyt kuitenkin inspiraatio palasi!

Jokin aika sitten saimme ostettua käytettyä estekalustoa ja reilu viikko sitten sunnuntaina saimme vihdoin otettua sen testiin. Teimme irtohypytyskujan ja meillä oli ponin ja Palluran lisäksi hyppäämässä myös kolme vierailevaa tähteä. Mutta kaikista suurin estestara oli tietenkin poni!!

Mini-Me hyppäsi todella hienosti saatuaan langan päästä kiinni. Ensimmäisellä kerralla se meni vain puomit taluttajan kanssa, seuraavaksi yksin maapuomeja ja lopulta se hyppäsi ihan esteitä. Ja hienosti hyppäsikin!

Pallura hyppäsi edelleen sairaan hienosti, vaikka se ei ole kahteen vuoteen hypännyt. Ei irtona eikä muutenkaan. Se leiskautti yli 120 sentin esteestä kuin se ei olisi ollut mitään.

Valitettavasti Pallura vaan kuitenkin kuumuu estehommissa vähän liikaakin. Jossain vaiheessa se teki kuumuessaan sivuloikan, jolla se kaatoi minut kumoon. Tämän jälkeen se vielä juoksi ylitseni. Ilmeisesti se kuitenkin osittain onnistui hyppäämään ylitseni, koska olen edelleen tässä kirjoittelemassa. Kypärä minulla oli päässä, mutta luulen, ettei sekään olisi auttanut, jos Pallura olisi juossut pääni päältä. Nyt se osui vain alaselkääni ohi mennessään. Kipu ei ollut aivan sietämätöntä, joten totesin, että lääkärikäynti seuraavana päivänä riittänee. Minulla on työpaikan puolesta myös vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jonka puitteissa PITÄISI päästä tutkimuksiin ja hoitoon silloin kun sattuu. Tässä vakuutuksessa ei ole omavastuuta kuten ratsastajainliiton vakuutuksessa ja sen korvauskatto on isompi, joten hakeuduin tämän työpaikan vakuutuksen kautta hoitoon. Tai siis yritin. Jostain syystä hoitaja, jonka kautta ajat varataan, laittoi minut työterveyslääkärille, jonka mielestä minua ei ollut syytä tutkia lainkaan, vaikka ylitseni oli juossut 600 kilon painoinen hevonen rautakengät jalassa ja vaikka minulla oli kipuja. Hän määräsi minulle vain vähänä vahvempaa buranaa.

Seuraavana päivänä selkääni sattui aamulla sängystä noustessa ihan toden teolla ja suivaannuin niin, että soitin uudelleen ajanvaraukseen ja vaadin päästä eri lääkärille. Työpaikkani kuitenkin maksaa tästä vakuutuksesta sen vuoksi, että pääsisin nopeasti hoitoon, jos tarvetta tulisi. Tällä kertaa sainkin ajan oikein ortopedille, joka tutki minut ja vaikkei nähnytkään syytä huoleen, laittoi minut silti varmuuden vuoksi lannerangan röntgenkuvaan.

Mainittakoon, ettei minusta oltu ennen tätä koskaan otettu mitään muita röntgenkuvia kuin viisaudenhampaista. Tästä siis jo voi päätellä, etten juokse työterveydessä joka viikko valittamassa, että minuun sattuu. Oletan siis, että silloin kun kerran viidessä vuodessa menen lääkäriin, saan ihan oikeasti hoitoa.

Selässäni ei ollut murtumia onneksi. Silti olen tyytyväinen siihen, että kuva otettiin, sillä vielä kahdeksan päivää myöhemminkin selkä on kipeä, ja on mukava tietää, ettei siellä ole murtumia.

Selvisin siis säikähdyksellä, tuossa tilanteessa olisi nimittäin voinut lähteä henki. Ratsastamisesta ei varmaankaan siltikään kannata vielä ihan hetkeen haaveilla, sillä selkään sattuu tuonne alaselän alueelle, mistä pitäisi pystyä ratsastaessa joustamaan.

Minulla oli myös muutama video Pallurasta ja ponista, mutta en jostain syystä saa niitä tähän liitettyä. Ne löytyvät kuitenkin meidän Instagramista, jos kiinnostaa!

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

1 kommentti:

Kiva kun kävit ja vielä kivempi, jos jätät kommentin!