Alku- ja loppukäynnit - niin merkityksettömältä tuntuva aihe, mutta itselleni niin merkittävä, että ansaitsee oman postauksen! Kuinka pitkät alkukäyntien pitäisi olla? Entä loppukäyntien? Kävelläänkö alkukäynnit pitkin ohjin?
Alkukäynnit ovat nimensä mukaisesti osa alkuverryttelyä. Niiden pituus tuntuu vaihtelevan hyvin paljolti ratsastajasta riippuen minuutista pariinkymmeneen. Itse pidän alkukäyntien ehdottomana minimirajana kymmentä minuuttia. Se varmasti kuulostaa joidenkin korvaan pitkältä ajalta, siis tosiaanko kävelen nuoren hevosen kanssa kymmenen minuuttia joka ratsastuskerran alkuun pitkin ohjin?
Kyllä. Jos ratsastan 45 minuuttia, siitä yhteensä 20 minuuttia menee alku- ja loppukävelyyn. Varsinkin talvella, kun otetaan kylmässä paikallaan seissyt hevonen liikutukseen, on tärkeää huolehtia kunnollisesta alkukävelystä. Hevonen on iso eläin, ja kestää kauan, että sen lihakset alkavat lämmetä ja nivelnesteet muuttuvat juoksevammiksi. Kunnolla tehty lämmittely hyödyttää kahdella tavalla: se vähentää loukkaantumisriskiä ja parantaa suorituskykyä. Jännittynyttä lihasta ei myöskään voi vahvistaa eikä venyttää, joten hevosen tulisi olla rento, kun työskentely alkaa. Pitkät alkukäynnit ovat siis myöskin oiva tapa saada hevonen rentoutumaan. Kunnollinen verryttely myös lisää raajojen liikeratoja, joten jotta hevoselta voi saada sen parhaan liikkeen irti, sen pitää olla kunnolla vertynyt.
Alkuverryttelyn tarkoitus on myös ehkäistä rasitusvammoja ja varmistaa hevosen kroppaa tulevaan suoritukseen. En itsekään lähde kuntosalilla repimään heti isoilla painoilla sarjoja, vaan ensin teen alkulämmittelyn. Alkukäyntejä seuraa siis vielä lisää verryttelyä ravissa ja laukassa. Nuoren hevosen kanssa tuntuu usein, että ratsastussessiosta menee 40 minuuttia alku- ja loppuverryttelyihin ja työskentelyn osuus on viisi minuuttia. Se on ihan hyväkin juttu, sillä nuoren hevosen lihaksisto ei ole vielä ehtinyt rakentua niin vahvaksi, että se jaksaisikaan kunnollista työskentelyä kauempaa.
Varsinkin näin syksyllä, kun alkaa viiletä, tykkään tehdä alku- ja loppukäynnit taluttaen. Siinä lämpenee mukavasti itsekin. Todella moni ratsastaja laiminlyökin oman lämmittelynsä ennen ratsastusta ihan tyystin, vaikka olisi helpompi mukautua hevosen liikkeisiin lämpimillä lihaksilla. Ei olisi lainkaan huono idea yhdistää alkukäyntitalutteluun siis erinäisiä verryttelyliikkeitä. Muutkin maneesin- tai kentänkäyttäjät saavat vähän viihdykettä, kun alat talutellessa pyöritellä käsiä ja kävellä askelkyykkykävelyä. (Huom! Kannattaa kuitenkin varmistua, ettei talutettava pääse pakenemaan alkuverryttelysi aikana paikalta!)
Mitä enemmän hevosta kootaan, sitä enemmän sen lihaksistolta vaaditaan. Kun aletaan koota hevosta, se on todellakin pakko tehdä hyvin vertyneellä hevosella. Me emme Palluran kanssa vielä ole päässeet niin pitkälle ratsunkoulutuksessamme, että varsinaisesta kokoamisesta voitaisiin vielä puhua. Mutta koska rakennamme Palluralle joka ratsastuskerralla lihaksistoa, joka jonain päivänä mahdollistaa kokoamisen, on verryttely meillekin erittäin tärkeää.
Kun on alkuverrytelty ja työskennelty, on vielä loppuverryttelyjen aika. Loppuverryttelyn tarkoitus on poistaa maitohapot lihaksista ja auttaa hevosta palautumaan. Parhaiten ne poistuvat hölkäten reipasta ravia ja sen jälkeen kävelemällä. Näin talvikaudella, kun hevonen muistuttaa karvapeitteeltään lähinnä mammuttia, on myös kätevää kuivatella hevosta loppukäyntien ajan loimen alla kävelyttäen. Jos ja kun hevonen jää liikutuksen jälkeen karsinaan yöunille, on pitkä loppuverryttely enemmän kuin paikallaan, sillä karsinalevossa maitohapot poistuvat lihaksista kaikista huonoiten.
Hyviä kävelyhetkiä kaikille toivottaa
Olipas mielenkiintoinen postaus!
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista