Ahaa-elämys

Kiero, kierompi, minä. Eilen sain ratsailla sen luokan ahaa-elämyksen, että tunsin itseni kyllä sen jälkeen jäätäväksi taukiksi. Meidän storyjä Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä on ollut vaikeuksia Palluran suoruuden kanssa, tarkemmin sanottuna se on vino. Vinous näkyy parhaiten oikeassa laukassa, jossa Pallura lähtee kaatumaan voimaakkaasti sisäänpäin. 

Viime lauantaina pikkusiskoni ratsasti Palluralla, eikä se näyttänyt kaatuvan oikeassa laukassa sisäänpäin, kuten se minun kanssani tekee. Kysyinkin pikkusiskolta, että tuntuuko sinusta, että se kaatuu sisäänpäin ja pikkusisko vastasi, että ei oikeastaan. Eilen sitten ratsailla ollessani pohdin, että pakkohan tässä on olla joku juttu, miksi se minulla kaatuu ja pikkusiskolla ei.

Kuvituskuvina ratsastuskuvia viime syksyltä.

Viimeksi valmennuksessa teimme suoristusharjoituksia ja valmentaja käski minun kiinnittää huomiota siihen, että istun varmasti suorassa ja keskellä satulaa. Huomasin, että siinä vaiheessa kun istun oikeasti keskellä, minusta tuntuu siltä, kuin istuisin ihan vasemmalla. Jotenkin tämä on kuitenkin päässyt unohtumaan ja kaikesta päätellen painoni on ollut erittäin vahvasti koko ajan oikealla. En tiedä kumpi meistä on ollut alun perin vino, minä vai Pallura, mutta tilanne on luisunut siihen, että minä kenotan oikealla ja Pallura pyrkii tietysti korjaamaan asiaa hakeutumalla alleni eli oikealle. Eilen sitten ajattelin, että kokeillaan laukassa hyväksi havaittua keinoa, eli katsonkin laukassa ulkokautta hevosen häntää, jotta saan itseni suoristettua ja painon siirrettyä sinne, minne se pitäisikin saada. Eli keskelle. Päätin myös siirtää painon vahvasti vasemmalle jalustimelle, siis omasta mielestäni.

No mitä tapahtui, kun katsoin oikeassa kierroksessa vasemmalta Palluran häntään ja siirsin painon vasemmalle jalustimelle? Pallura lakkasi kaatumasta, päästiin laukkaamaan helposti kulmiinkin (missä emme ole hetkeen onnistuneet) ja koko hevosen muoto muuttui ihan täysin. Se sai VIHDOIN selän käyttöön ja pääsi laukkaamaan kunnolla sen läpi pitkästä aikaa. Pieni painonsiirto ja aivan valtava vaikutus hevoseen.

Olen siis punkenut Palluraa nyt koko ajan yksin ratsastaessani istunnalla oikealle ja pohkeella vasemmalle, kun olen halunnut saada sen suoraksi. Ja mitä tekee Palluraparka? Punkeutuu aina sinne, minne luulee minun haluavan ja lopputuloksena koko hevosparka on kiero. Usein se tosin onnistuu punkeutumaan myös suoraksi, mikä on kaiken kaikkiaan ihme. Hevosparka kun joutuu tulkitsemaan niin ristiriitaisia signaaleja.

Ehkä pelottavinta tässä koko jutussa on se, että miten voin olla näin pihalla oman kroppani toiminnasta. Olen ihan oikeasti luullut istuvani suorassa, mutta totuus on näköjään aivan toinen. Jos tässä mielitään kisoihin kesällä, niin paljon on vielä tekemistä ja nimen omaan minun itseni kanssa. Olen paljon keskeneräisempi kuin viisivuotias, jolla ratsastan. Joka sekin on erittäin keskeneräinen!

No, eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Hyvähän se oli, että sain ahaa-elämyksen edes nyt! 

Huomenna onkin luvassa herkkua, sillä Pallura pääsee ensimmäistä kertaa elämässään ammattilaisen alle! Tulee olemaan hauska nähdä, miten se liikkuu ammattilaisen kanssa ja ennen kaikkea, mitkä ovat ammattilaisen mietteet Pallurasta. Yritän ehdottomasti saada tästä kuvamateriaalia, vaikka harmillisesti kamerani on niin huono, ettei sillä oikein saa maneesissa kunnollisia kuvia. Mutta jos jotain edes!

Huippua keskiviikkoa kaikille!