Vanhassa satulassa vara parempi?

Olen usein sitä mieltä, että vanhassa vara parempi ja että fiksumpaa on aina korjata vanhaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että satuloiden kanssa asia ei aina ole näin. Toki paras satula hevoselle on se satula, joka sen selkään sopii ja joissakin tapauksissa se on se 80-luvulta peräisin oleva Stübben ja joissain tapauksissa se viiden tonnin Amerigo. Meidän tämänhetkinen satula on muutaman satasen hintainen vanha Cliff Barnsby, joka sattui sopimaan Palluralle sen muututtua norsuksi.

Olen pyrkinyt Palluralle löytämään niitä edullisempia satulavaihtoehtoja, sillä nuoren hevosen selkä muuttaa muotoaan koko ajan ja satulaa saa olla vaihtamassa usein. Onnekseni sillä on ollut kukkarolleni sopiva selkä ja olen pärjännyt 90-2000-luvun Barnsbyllä, Kiefferillä ja Prestigeillä. Jos jonkinmoista satulaa olen tässä kuitenkin nähnyt, ja sekä uusissa, että vanhoissa satuloissa on puolensa.

Palluran nykyinen satula, vanha Cliff Barnsby.

Vanhan satulan plussat ja miinukset:

+ nahka on usein nykysatuloita kestävämpää, koska sitä ei tehty mahdollisimman pehmeäksi ratsastajan takapuolelle, vaan kestämään isältä pojalle

+ edullinen hinta

- on usein jo nähnyt parhaat päivänsä ja siinä voi olla piileviäkin vikoja esimerkiksi rungossa

- selkärangantila on usein pieni
- usein painavampia kuin uudemmat satulat

Vanhoissa satuloissa kannattaa olla tarkkana rungon kanssa! Esimerkiksi vanhempien Barnsbyjen ja Albionien sekä muiden englantilaisten satuloiden "tyyppivika" on etukaaren niittien murtuminen. Niittejä pystyy kyllä vaihtamaan, mutta se voi tulla hintoihinsa. Ei siis kannata tuudittautua siihen, että ei siinä rungossa mitään vikaa kuitenkaan ole. Tosin toisinaan saattaa käydä siten kuin minulle: olen lähettänyt kaksi satulaa satulasepälle rungontarkistukseen, kun olen ollut varma, että runko on murtunut tai poikki. Molemmat saivat täysin puhtaat paperit. Molemmat satulat menivät kuitenkin myyntiin, joten olin iloinen siitä, että ne oli tarkistettu, jolloin saatoin myydä ne hyvillä mielin ehjinä.

Englantilaisten satuloiden rungot tehdään usein raudasta ja suomalaisesta koivusta. Mannereurooppalaiset merkit, kuten Prestige, Equipe ja Amerigo suosivat muovirunkoja. Muovirunkokin saattaa kuitenkin murtua ja hajota. Enkkusatulat taas kärsivät erityisesti kylmistä ja kosteista varustehuoneista, mikä aiheuttaa juurikin tuota niittien murtumista niiden ruostuttua kosteassa.

Vanha, naftilla selkärangan tilalla varustettu Kieffer Wien.

Vanhempi, mutta kohtalaisella selkärangan tilalla varustettu Albionin koulusatula.

 Uuden satulan plussat ja miinukset:

+ usein muokattavissa rungoltaan joko koneellisesti muokkaamalla tai kaarta vaihtamalla

+ usein kevyempiä kuin vanhat satulat

+ leveämpi selkärangan tila

- hinta

- liian pehmeä nahka ei kestä kulutusta

Runkoviathan eivät ole vain vanhojen satuloiden ominaisuus, vaan niitä voi olla uudemmissakin. Siksi on tärkeää tarkistuttaa myös uudemmat satulat!

Jonkin verran näkyy markkinoilla näitä superpehmeästä tuplanahasta tehtyjä uudempia satuloita, joista on kulunut siivet jopa puhki pohkeen kohdalta. Se supermukava pehmeä nahka ei siis välttämättä olekaan mikään huippujuttu.

Satulan muokattavuus ei ole ihan uusi juttu, jo 2000-luvun alkupuolen Kieffereissä ja Prestigeissä alkoi olla lämpömuokattavia runkoja. Nuoren hevosen kanssa tuo muokattavuus onkin iso plussa! Kaaren vaihtomahdollisuus on tietysti vielä parempi, sillä kaarta voi useimmiten vaihtaa itse. Olenkin miettinyt Palluralle seuraavaksi vaihtokaarellista satulaa, mutta toisaalta en tiedä, tekisikö se sittenkään autuaaksi, kun selkä muuttaa kuitenkin vielä leveytensä lisäksi muotoaan myös muuten, kun lihaksisto kehittyy.

En ole oikeastaan romaanien ystävä, sillä olen sitä mieltä, että satulan pitäisi sopia hevoselle ilman ylimääräisiä lisähärpäkkeitä (poislukien lateksitopatut satulat, joiden kanssa suositellaan aina käytettävän romaania). Nyt meillä on kuitenkin käytössä paloilla muokattava lampaankarvaromaani, joka mahdollistaa satulan istuvuuden hienosäätämisen selän muuttuessa ja tällaiseen käyttöön romaani on mielestäni ihan passeli. Ihmeitä silläkään ei kyllä pysty tekemään ja esimerkiksi liian kapean satulan korjaaminen romaanilla on kuin laittaisi villasukan liian pieneen kenkään.

Kauhulla odotan tässä jo sitä hetkeä, kun Pallura seuraavan kerran kertoo, että satula ei enää sovi ja on lähdettävä taas satulakaupoille. Mutta minkäs teet, satula on se varuste, josta ei kannata tinkiä.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni