Fitness-Pallura!

Miten onnistuu ahneen suomenhevosen laihduttaminen lähes vapaalla heinällä? No hyvin!

Minulla on ollut tuossa sellainen kutina, että Palluran laihis on sujunut melko hyvin ja aloinkin etsiä kuvamateriaalia todisteeksi.  Pakko kehua heti alkuun, miten ylpeä olen Pallurasta ja itsestäni! Pallura on muuttanut muotoaan edukseen niin lyhyessä ajassa niin paljon, etten meinaa edes uskoa muutosta todeksi! Parasta muutoksessa on se, että koko ajan on menty hevosen ehdoilla ja että Pallura ei ole nälkää nähnyt. Päin vastoin, se elää lähes vapaalla heinällä!

Laitetaanpa tähän kuvapari, mistä edistymisen näkee todella:

 Pallura 4.11.2018

Pallura 30.12.2018

Kuvien välissä on siis vain vähän vajaa 2 kuukautta ja Pallura on hoikistunut toden teolla! Olen joutunut ostamaan lyhyemmän satulavyönkin, mikä ei tosin haittaa yhtään!

Paljon näkee nykyään lihavia hevosia, varsinkin suomenhevosia. Läskistä on tullut uusi normi, vaikka ylipaino ei hevosillekaan ole terveellistä. Hevoset seisovat pää paalissa eikä niitä ehditä liikuttaa. Ihaillaan, kun hevonen on saanut massaa, vaikka se massa olisi epäterveellistä läskiä eikä suinkaan lihasta. Metabolista rasvakaulaa ei eroteta uhkeasta orikaulasta.

Ylipaino aiheuttaa hevosille runsaasti terveysongelmia. Se kuormittaa niveliä ja jänteitä ja altistaa hevosen pahimmillaan jopa kaviokuumeelle tai metaboliselle syndroomalle. Itse olen ottanut Pallurankin ylipaino-ongelman ihan tosissani sillä haluan pitää sen käyttökunnossa, ja joskus vielä haaveilen saavani siitä toisen varsan. Vaan miltäpä kuulostaisi siitostamma, joka ei voisi laiduntaa kaviokuumeen takia?

No miten se tehdään? Hevosen laihduttaminen?

Siinä missä ihmisellä laihduttaessa syöminen on  80 % ja liikunta 20 % hevosella on juuri toisinpäin. Hevonen on luotu tekemään molempia, siis syömään ja liikkumaan. Hevosen maha ja ruuansulatuselimistö ovat rakentuneet sillä tavalla, että sillä pitäisi olla lähes koko ajan tavaraa mahassaan. Siksi en suosittele korsirehusta pihistelemistä, ellet pysty ruokkimaan hevosta montaa kertaa päivässä. Ja "montaa kertaa" ei ole kolme, vaan se on vähintään 5 tai 6.

1. Väkirehut minimiin

Fakta: lihava hevonen ei tarvitse juurikaan väkirehua. Heinä ja kivennäinen, sillä pötkitään jo pitkälle. Olen ollut vapaan heinän puolestapuhuja jo pitkään, ja liputan sen puolesta myös laihdutettavan hevosen kanssa. Tietenkin järki tässäkin asiassa käteen: jos heinän sokerit huitelevat vaikkapa siellä kolmessasadassa, sitä ei välttämättä kannata syöttää vapaasti kevyessä työssä olevalle hevoselle. Ja mikäli heinäruokinta onnistuu useamman kerran päivässä, niin toki siinä tapauksessa heinää kannattaa laihdutettavan kanssa rajoittaa!

Fakta: liian pitkät ruokintavälit ovat yksi hevosen mahahaavan aiheuttajista. Siksi heinästä ei kannata tinkiä ainakaan, jos hevosen ruokintavälit ovat pitkät. Mikäli käytössä on esimerkiksi ruokinta-automaatteja tai pystyt ruokkimaan hevosen useasti päivässä, silloin heinästäkin voi pihistää ja antaa sitä vähän, mutta usein, jolloin maha ei pääse tyhjenemään liian pitkiksi ajoiksi.

2. Liikuntaa niin paljon kuin oma takalisto kestää

Ja sen liikunnanhan ei todellakaan tarvitse olla ratsastusta!  Pallura liikkuu ratsain, taluttaen, ohjasajaen ja irtojuosten. Se on opetettu myös ajolle, mikä onkin aivan erinomainen liikuntamuoto, mutta valitettavasti Palluran nykyisessä kodissa ei oikein ole reittejä, missä pääsisi ajamaan turvallisesti. Oleellista on kuitenkin se, että hevonen liikkuu useamman kerran viikossa ihan hikeen asti, ja senkin lisäksi vielä kevyesti vähintään pari kertaa. 

Pallura liikkuu tällä hetkellä noin viitenä päivänä viikossa ja liikkuisi seitsemänä, jos ehtisin joka päivä tallille. Ratsain mennään yleensä kolme kertaa, maksimissaan neljä ja loput maastakäsin. Varsinkin nuoren hevosen kanssa on tärkeää, että iso osa liikunnasta on myös ihan höntsäilyliikuntaa eli esimerkiksi maastokävelyä tai irtona maneesissa tai kentällä revittelyä. 

Oleellista on myös rytmittää liikunta sillä lailla, että raskaiden päivien lomassa on myös kevyempiä höntsäilypäiviä, jolloin hevonen pääsee palautumaan.

3. Virikkeitä tarhaan

Vapaalla heinällä ollessa on oleellista, että siellä tarhassa on muutakin tekemistä, kun seistä pää paalissa. Palluran laihtumista on edesauttanut erittäin oleellisesti sen tarhaaminen isossa laumassa, jossa sillä on tekemistä, kun voi leikkiä kavereiden kanssa. Tarha on myös iso, tai no, suorastaan valtava, joten siellä on tilaa liikkua. Pallura viettääkin tarhassa paljon aikaa tehden ihan jotain muuta kuin syöden. Heinää on kuitenkin vapaasti saatavilla tarhassa koko ajan ja ruokintapaikkoja on useampi, jolloin kaikki laumassa kyllä pääsevät halutessaan syömään.

Kaikilla ei tietenkään laumatarhaaminen ole mahdollista, eivätkä kaikki voi valitettavasti tarhata edes yhden kaverin kanssa. Silloin on tärkeää järjestää hevoselle muita virikkeitä. Metsätarha on tietysti aina hiekkatarhaa virikkeellisempi, mutta hiekkatarhaankin voi keksiä virikkeiksi esimerkiksi havuja järsittäväksi tai leluja leikittäväksi. Pääasia, ettei se paali ole ainoa virike! Talvella, kun on lunta maassa ja ei tarvitse pelätä hevosen syövän heinän mukana hiekkaa, heinät voi myös ripotella ympäri tarhaa niin, että hevonen joutuu liikkumaan syödessään.

Huom! Nämä laihdutusvinkit koskevat tietenkin vain tervettä hevosta, joka kestää normaalia liikuntaa. Ainoastaan kevyttä käyttöä kestävän hevosen kanssa ruuan rajoittaminen taitaa valitettavasti olla se ainoa keino saada se laihtumaan. Terveenkin hevosen kanssa on muistettava riittävä palautuminen ja se, ettei kaikki liikunta voi aina olla sitä rankkaa hikiliikuntaa.

Nämä laihdutuskeinot ovat toimineet Palluralla, mutta hevoset - kuten me ihmisetkin- olemme erilaisia, eikä kaikki tietenkään toimi kaikilla. Hevosen laihduttaminen ei ole mitään rakettitiedettä, mutta laiskan ihmisen hommaa se ei kyllä ole :)

Palluraterkuin

Jenni

Kaikkea muuta kuin tahmeaa!

Edellisviikolla Pallura oli vähän tahmea liikkuja, minkä johdosta pidinkin sillä viime viikolla kevyemmän alkuviikon, jonka aikana vain käveltiin. Perjantaina laitoin taas satulan selkään ja ratsastin kevyesti, mutta "normaalisti" ja toden totta, lepo oli tehnyt hyvää ja Pallura oli oma itsensä!

Lauantaina suunnattiin sitten juuri ennen iltahämärää pellolle (iltahämärästä johtuen kuvatkin ovat vähän laaduttomia, pahoittelut siitä) ja Palluralla olisi edellisviikosta poiketen todellakin ollut menohaluja! 

Itsehän olen kutakuinkin maailman suurin arkajalka (älkää kysykö, miksi arkajalka on ostanut ostohetkellä kolmivuotiaan hevosen...) ja minulle oli suuri saavutus jo yksistään se, että menimme Palluran kanssa pellolle ihan kaksistaan, ilman toista ratsukkoa. Pallura kuitenkin tapansa mukaan käyttäytyi todella kiltisti ja kuljetti tätiä kuin kallista lastia. On se aikamoinen Pallura <3 Se saattaa toisinaan käyttäytyä kuin mikäkin idiootti tai uhmaikäinen lapsi, mutta silloin kun joku on kyydissä, Pallura on enkeli.

Itselleni oli alkuun tosi vaikea käsittää, että hangessa on yksinkertaisesti PAKKO antaa sille hevoselle ohjaa. Pohja on raskas ja hevonen joutuu todellakin tekemään töitä, jotta se pääsee etenemään. Varsinkin nuorella hevosella, jolla on vielä heikko lihaksisto, on pakko olla jonkin verran vauhtiakin, jotta hangessa pääsee puskemaan eteenpäin. Mutta sellaista tilannetta ei ole vielä ollutkaan, missä Palluralla ei jarrut toimisi, joten kun sisäistin sen, että siitä ohjasta voi hellittää ilman että ratsu ryöstäytyy käsistä ja katoaa horisonttiin, meno oli oikein mukavaa!

Alla pieni videopätkä hankimenosta:

Videon voit katsoa Youtubessa tästä

Kuten videolta näkyy, Pallura liikkui ihan hyvin ja mielellään, vaikka olikin edestä todella epätasainen. Luonnollisestikaan se ei jaksa vielä kantaa itseään kunnolla samalla kun puskee hangessa eteenpäin. Kuvassa heiluva apuohja muuten on rintaremmimartingaali, jonka hysteerinen täti halusi hätävarjelun liioitteluna pukea Palluralle pellolle.

Me otettiin hangessa aika iisisti ja pääasiassa käveltiin muutamaa ravipätkää lukuun ottamatta. Haluan aloittaa hankimenon rauhallisesti, ettei Pallurainen kipeydy. Mutta tarkoitus olisi nyt kyllä varoivaisesti ottaa hankimeno säännölliseksi osaksi treeniä nyt niin kauan, kun sitä hankea on. Se on todella hyvää vastapainoa maneesissa pyörimiselle!

Alun perin Palluralle oli tarkoitus laittaa huomenna hokkikengät alle, mutta totesin, että se on ehkä liikaa nyt tähän väliin, kun Pallura on ollut kengättä noin yhdeksän kuukautta. Se on vielä myös nuori ja opettelee vasta liikkumista ja pelkään, että rautakengät ja hokit yhdessä yhtäkkiä alle laitettuna vaikuttaisivat sen liikkumiseen liikaa ja saattaisivat äkkiseltään jopa kipeyttää sen. Niinpä mennään tämä talvi vielä kengättä. Palluran tallillahan on maneesi, joten kengättömyys haittaa ainoastaan maastoilua. Nyt kun hankea kuitenkin on vielä, Pallura pysyy kyllä lumella hyvin pystyssä ja voidaan maastoilla tuossa oman tallin poluilla ja reiteillä. Ne eivät ole hirveän pitkiä reittejä kyllä, mutta niitä voi kiertää useamman kerran ja lisätä mukaan vielä peltokävelyä, niin kyllä se maastoilemisesta käy. Pääasia, että tehdään jotain muutakin, kun kierretään kehää maneesissa!

Keväällä sitten kun lumi sulaa, laitetaan Palluralle ensin kesäkenkä alle ja se saa totutella siihen ja sitten ensi talven tullen myös hokkia alle.

Purevasta pakkasesta huolimatta oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Tahmeaa

Palluraparka on ollut nyt muutaman päivän hyvin tahmea liikkuja. Lauantaina irtojuoksutin sitä maneesissa, ja meno ei ollut yhtään palluramaista. Normaaliin irtojuoksutussessioon kun kuuluu villiä pukkilaukkaa, keulimista ja ylipäätään villiä riehumista. Nyt Pallura käveli, ravasi  ja laukkasi nätisti ympärilläni ympyrällä, vaikka oli irti. Erittäin epänormaalia käytöstä siis.

Torstaina ja perjantaina meille piti tulla valmentaja käymään, torstaina hänen piti ratsastaa Palluralla ja perjantaina pitää meille tunti. Harmillisesti valmentaja kuitenkin sairastui, eikä päässyt tulemaan. Näin ollen Palluran ei olisi pitänyt olla edes mitenkään erityisen väsynyt tai maitohapoilla, eli tahmeus ei voinut johtua siitäkään.

Eilen pikkusiskoni (kuvissa) oli Palluran kanssa pellolla ja Pallura oli sielläkin todella jähmeä, ei olisi halunnut edes laukata. Tämä viimeistään on niin epäpalluramaista käytöstä, että sai kyllä hälytyskellot soimaan. Toki hangessa oli raskasta tarpoa mutta silti todella omituista, ettei Pallura innostunut yhtään.

Muuten Pallura onkin sitten oma itsensä, ruoka maistuu mutta silti tuli eilenkin minut nähtyään portille vastaan kun hain sitä tarhasta, vaikka se olikin juuri syömässä. Pallura liikkuu myös ihan puhtaasti. Harjatessa se vähän aristi tiettyä kohtaa vasemmassa lautasessaan, joten olisiko saanut potkun siihen. Se on jopa melko todennäköistä, sillä Pallurahan ei laumatarhauksessa konflikteja kaihda ja jos se esimerkiksi haluaa paalille, se menee sinne huolimatta siitä, ovatko muut hevoset eri mieltä.

Pallura saakin viettää nyt muutaman kevyemmän päivän ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Mitään kovin vakavaa tuskin on tapahtunut, sillä päällepäin Pallurassa ei edes näy mitään vikaa. Väittäisin, että joku Palluraa vähemmän tunteva ei edes huomaisi siinä mitään outoa. Se siis tuskin on kovin pahasti rikki *koputtaa puuta*, mutta se on niin herkkis, että esimerkiksi tuo mahdollinen potku on saattanut saada sen kunnolla jumiin. 

Koska useimmissa tapauksissa kevyt liike on kuitenkin lääke, käyn sitä kyllä käynnissä liikuttelemassa ja toivottavasti loppuviikosta Pallura olisi jo ennallaan!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Palluraterkuin

Jenni

Ps. Muistathan, että Palluran Facebookissa on käynnissä keskiviikkoon 16.1. asti arvonta!

Talliniksi: lampaankarvan elvyttäminen

Lampaankarvatuotteet ovat ihania, mutta menevät helposti nuhjuisen näköisiksi. Nyky-Mattesit sun muut kestävät yleensä konepesua, jolla ne saadaan puhtaaksi, mutta konepesukin jättää karvan usein "lyttyyn". Kuinka elvyttää se taas pehmeäksi?

 Kuvassa pesua vailla oleva nuhjaantunut, hikinen lampaankarvavyö.

Ihan ensimmäisenä pese lampaankarvatuote pesuohjeen mukaan, oli se sitten kone- tai käsinpesu. Esimerkiksi Mattesilla on lampaankarvalle oma pesuaineensa, mutta itse olen pessyt lampaankarvatuotteita marseille-saippualla. Marseille-saippua käy myös nahalle!

Itse pesen lampaankarvatuotteet yleensä käsin, mutta tosiaan useat tuotteet voi nykyään pestä jo koneessa. Tarkista kuitenkin pesuohje, ennen kuin laitat koneen päälle!

Pesun jälkeen kuivata lampaankarva ilmavasti. Sen jälkeen kaiva koiran karsta esiin!

Kyllä, juuri se koiran karsta. Itse ostin lampaankarvatuotteille ihan oman karstan, sillä omat russelini ovat sileäkarvaisia eivätkä todellakaan arvostaisi karstaamista! 

Karstaa lampaankarva läpi. Ylläolevassa kuvassa yläpuoli on karstattu ja alapuoli karstamaatta. Selkeä ero, eikö?

Pesulla ja karstaamisella lampaankarvavyöstä tuli kuin uusi! Harmi, ettei meidän koulusatula sovi Palluralle enää :D Vyö jäi kuitenkin kaappiin vielä odottelemaan sitä päivää, kun meillä on taas sopiva koulusatula.

Antoisia karstaamishetkiä kaikille!

Palluraterkuin Jenni

Ps. Jos olet tallinikseistä kiinnostunut Niksi-Pirkko, kannattaa tsekata myös nämä:

Ulkoloimen paikkaaminen

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Ahaa-elämys

Kiero, kierompi, minä. Eilen sain ratsailla sen luokan ahaa-elämyksen, että tunsin itseni kyllä sen jälkeen jäätäväksi taukiksi. Meidän storyjä Instagramin puolella seuraavat tietävätkin, että meillä on ollut vaikeuksia Palluran suoruuden kanssa, tarkemmin sanottuna se on vino. Vinous näkyy parhaiten oikeassa laukassa, jossa Pallura lähtee kaatumaan voimaakkaasti sisäänpäin. 

Viime lauantaina pikkusiskoni ratsasti Palluralla, eikä se näyttänyt kaatuvan oikeassa laukassa sisäänpäin, kuten se minun kanssani tekee. Kysyinkin pikkusiskolta, että tuntuuko sinusta, että se kaatuu sisäänpäin ja pikkusisko vastasi, että ei oikeastaan. Eilen sitten ratsailla ollessani pohdin, että pakkohan tässä on olla joku juttu, miksi se minulla kaatuu ja pikkusiskolla ei.

Kuvituskuvina ratsastuskuvia viime syksyltä.

Viimeksi valmennuksessa teimme suoristusharjoituksia ja valmentaja käski minun kiinnittää huomiota siihen, että istun varmasti suorassa ja keskellä satulaa. Huomasin, että siinä vaiheessa kun istun oikeasti keskellä, minusta tuntuu siltä, kuin istuisin ihan vasemmalla. Jotenkin tämä on kuitenkin päässyt unohtumaan ja kaikesta päätellen painoni on ollut erittäin vahvasti koko ajan oikealla. En tiedä kumpi meistä on ollut alun perin vino, minä vai Pallura, mutta tilanne on luisunut siihen, että minä kenotan oikealla ja Pallura pyrkii tietysti korjaamaan asiaa hakeutumalla alleni eli oikealle. Eilen sitten ajattelin, että kokeillaan laukassa hyväksi havaittua keinoa, eli katsonkin laukassa ulkokautta hevosen häntää, jotta saan itseni suoristettua ja painon siirrettyä sinne, minne se pitäisikin saada. Eli keskelle. Päätin myös siirtää painon vahvasti vasemmalle jalustimelle, siis omasta mielestäni.

No mitä tapahtui, kun katsoin oikeassa kierroksessa vasemmalta Palluran häntään ja siirsin painon vasemmalle jalustimelle? Pallura lakkasi kaatumasta, päästiin laukkaamaan helposti kulmiinkin (missä emme ole hetkeen onnistuneet) ja koko hevosen muoto muuttui ihan täysin. Se sai VIHDOIN selän käyttöön ja pääsi laukkaamaan kunnolla sen läpi pitkästä aikaa. Pieni painonsiirto ja aivan valtava vaikutus hevoseen.

Olen siis punkenut Palluraa nyt koko ajan yksin ratsastaessani istunnalla oikealle ja pohkeella vasemmalle, kun olen halunnut saada sen suoraksi. Ja mitä tekee Palluraparka? Punkeutuu aina sinne, minne luulee minun haluavan ja lopputuloksena koko hevosparka on kiero. Usein se tosin onnistuu punkeutumaan myös suoraksi, mikä on kaiken kaikkiaan ihme. Hevosparka kun joutuu tulkitsemaan niin ristiriitaisia signaaleja.

Ehkä pelottavinta tässä koko jutussa on se, että miten voin olla näin pihalla oman kroppani toiminnasta. Olen ihan oikeasti luullut istuvani suorassa, mutta totuus on näköjään aivan toinen. Jos tässä mielitään kisoihin kesällä, niin paljon on vielä tekemistä ja nimen omaan minun itseni kanssa. Olen paljon keskeneräisempi kuin viisivuotias, jolla ratsastan. Joka sekin on erittäin keskeneräinen!

No, eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Hyvähän se oli, että sain ahaa-elämyksen edes nyt! 

Huomenna onkin luvassa herkkua, sillä Pallura pääsee ensimmäistä kertaa elämässään ammattilaisen alle! Tulee olemaan hauska nähdä, miten se liikkuu ammattilaisen kanssa ja ennen kaikkea, mitkä ovat ammattilaisen mietteet Pallurasta. Yritän ehdottomasti saada tästä kuvamateriaalia, vaikka harmillisesti kamerani on niin huono, ettei sillä oikein saa maneesissa kunnollisia kuvia. Mutta jos jotain edes!

Huippua keskiviikkoa kaikille!

Talliniksi: Ulkoloimen paikkaaminen

Laumatarhaamisessa on yksi huono puoli: loimet tuppaavat repeytymään muiden kanssa telmiessä. Palluralla on jo useampi loimi ottanut osumaa, enkä viitsi uusia ostaa, sillä ne kokisivat vain saman kohtalon.

Loimen paikkaaminen on ärsyttävää, mutta ekologisempaa ja edullisempaa kuin uuden ostaminen. Vedenpitävää loimea ei tietenkään voi vain harsia kasaan neulalla ja langalla, vaan se täytyy paikata edelleen vedenpitäväksi. Jotkut suosivat jesaria, jotkut kaupasta saatavia liimakangaspaikkoja, minä höyrynsulkuteippiä.

Höyrynsulkuteippiä saa rautakaupasta, mutta itseltäni sitä sattui löytymään vielä remontin jäminä varastosta. Tämä oli siis todellinen win-win-tilanne: ylijäämämateriaali sai hyötykäyttöä ja loimen paikkaus ei tullut maksamaan mitään!

Itse halusin leikata höyrynsulkuteipin tällä kertaa pallojen muotoon, sillä silloin paikka ei erottuisi niin selvästi loimen pallokuosista. Oikeastaanhan paikan muodolla ei ole muuten mitään väliä, mutta kulmat kannattaa pyöristää, jolloin ne eivät niin helposti jää törröttämään ja lopulta saa paikkaa irtoamaan. 

Vähän tuntui siltä, että tämä minun höyrynsulkuteippini on ehkä nähnyt jo parhaat päivänsä oltuaan muutaman vuoden kylmässä varastossa, joten vahvistin vielä paikan reunat ihan tavallisella kangasliimalla. Tuore höyrynsulkuteippi on melko sitkeää tavaraa eikä todennäköisesti tarvitse lisävahvistusta. 

Loimi on nyt ollut useamman viikon jo paikkauksen jälkeen käytössä ja tämä todellakin toimii! Loppujen lopuksi on myös melko edullinen keino, sillä vaikka rulla höyrynsulkuteippiä maksaa viitisentoista euroa, sillä paikkaa jo melko monta vekkiä. Sopii siis hyvin tällaiselle pienen budjetin hevosenomistajalle!

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos olet tallinikseistä kiinnostunut Niksi-Pirkko, kannattaa tsekata myös nämä:

Naarmuisen panssarin ehostus

Se kaikkein paras rehumössönsekoituskauha

Loimien nimeäminen

Pallurointitavoitteet vuodelle 2019

Vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin ja ratsaillekin olen jo päässyt kerran. Tuumin, että olisi hyvä aika summata vähän tavoitteita vuodelle 2019.

1. Terveenä pysyminen

Tärkein tavoite ja oikeastaan ainoa, jolla loppujen lopuksi on mitään väliä, on se, että sekä minä, että Pallura pysyisimme terveinä. Varsinkin Pallura! Sen terveyttä pyrin ylläpitämään säännöllisellä liikunnalla sekä tasapainoisella ruokinnalla, kunnollisilla varusteilla mutta kuitenkin pumpuliin käärimistä välttäen. Ja nyt on pakko koputtaa puuta!

2. Laatuarvostelufinaali

Mikäli tavoite nro 1 täyttyy, Stella menee nyt keväällä nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsintoihin. Stellahan kääntyi jo viisivuotiaaksi, mutta pääsee nelivuotiaiden karkeloihin, koska on varsonut. Ja tietenkin kun karsintoihin mennään, asetetaan tavoitteeksi finaali, vaikka en pidäkään sitä kovin todennäköisenä. Mutta tietenkään karsintoihinkaan ei kannata lähteä jos on päättänyt hävitä jo kotona!

3. Harjoitus- tai ykköstason kisat Helppo C -tasolla

Tarkoitus olisi kesällä päästä korkkaamaan myös Palluran kisaura! Aloitetaan tietenkin pienestä eli harkkatason helposta C:stä ja luulen, että He:C on se taso, missä tällä kaudella tullaan kisamaan. Itselleni se tarkoittaa lamaannuttavan kisajännityksen selättämistä. 

4. Hauskanpito

Oikeastaan tämä nelostavoite on ykköstavoitteen jälkeen se tärkein! Ja tähän tavoitteeseen todennäköisesti päästäänkin, sillä Pallura on kaikessa raivostuttavuudessaan hauska tyyppi ja saa minut nauramaan joka päivä. Totisesti toivon, että teen sen yhtä iloiseksi kuin se minut!

Palluran kanssa toivotamme kaikille hyvää ja menestyksekästä vuotta 2019!

Ps. Palluran Instagram-tilillä on käynnissä arvonta, käy ihmeessä osallistumassa, jollet ole jo osallistunut!