Hammasongelmia - Diasteema ja perifeerinen karies

Palluralla ja ponilla kävi pari viikkoa sitten hammaslääkäri. Ponilta poistettiin sudenhampaat, ja muuten sen hampaat olivatkin vielä maitohampaita, ja ne olivat siisteissä riveissä ja hyvässä kunnossa.

Palluran suu ei sitten ollutkaan niin hyvässä jamassa. Sillä oli diasteema sekä perifeeristä kariesta. Nämä olivat sillä jo viime hammashoidonkin aikaan, mutta nyt tilanne oli pahentunut. Eläinlääkäri kysyi, että mitä Pallura syö, ja koska ruokavaliosta ei löytynyt mitään muuta mahdollista selitystä tilanteelle, päätettiin Pallura laittaa kokonaan kuivaheinälle. Se on tähän asti syönyt öisin, eli reilu puolet päivän heinäannoksesta, esikuivattua. Meidän esikuivattu on ilman säilöntäaineita tehty ja se on melko kuivaa, mutta kyllähän muovissa oleva heinä käy aina jonkin verran ja on siksi happamampaa.

Pallurahan ei juurikaan saa muuten mitään sokerirehuja, sen ruokavalio koostuu heinän lisäksi kivennäisestä, Pellavaisesta, Rypsi-Kronosta sekä Greenlinesta. Kaikki melko vähäsokerisia vaihtoehtoja ja syöttömäärätkin ovat hyvin pienet.

Meidän kuivaheinässä on sokeri vain 62, joten se on ihanteellista heinää hammasvaivaiselle. Ainoa ongelma on, että koska sokeri on niin matala, Pallura vähän nirsoilee sen suhteen. Toivon kuitenkin, että tilanne alkaisi parantua, kun se tottuu siihen, ettei muuta heinää nyt tule. Heinä on kuitenkin erittäin hyvälaatuista muutenkin, on lehtevää, hyväntuoksuista ja sen näköistä, että sitä voisi melkein syödä itsekin. Toistaiseksi olen kuitenkin paikannut Palluran pienehköä heinänsyöntiä myös Greenlinellä, ja nostanut vähän Rypsi-Kronon määrää. Palluralla on vähän varaa laihtua, mutta ei ihan hirveästi. Toistaiseksi se on syönyt kuivaheinää vain 7-8 kiloa päivässä, vaikka saa sitä ihan vapaasti. Palluran kokoisen hevosen pitäisi kuitenkin syödä kymmenisen kiloa päivässä, jotta sen kuiva-aineen tarve täyttyisi.

Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että katsotaan Palluran suu vielä kesäkuussa uudelleen. Jos tilanne ei ole lähtenyt parempaan päin, täytyy Pallura viedä klinikalle hammashoitoon. 

Käymme taistoon diasteemaa ja perifeeristä kariesta vastaan seuraavin keinoin:

- Vähäsokerinen kuivaheinä

- Suun huuhtelu päivittäin vedellä tai suolavedellä

- Suun huuhtelu pari kertaa viikossa laimennetulla (1 osa Corsodyliä, 3 osaa vettä)  Corsodyl -liuoksella

- Turvotettavat rehut niin löysänä vellinä kuin ikinä mahdollista, ettei rehumassa kertyisi diasteemaan

- Herkuista vain porkkana on sallittu, leipä ym. tarttuu diasteemaan sekä karies-hampaan rosoiseen pintaan. Omena taas laskee syljen pH:ta ja on siten haitallista.

Tilasin suun huuhteluun ruiskun vetman.fi-nimisestä verkkokaupasta, mutta valitettavasti en voi suositella tätä kenellekään, sillä toimitus on todella hidasta, ruisku on vieläkin matkalla. Instagramista tosin sain vinkkiä, että ajoneuvoöljyn imupumppu voisi ajaa ruiskun asian, jos hevonen vaan antaa huuhdella kiltisti eikä pure imupumpun päätä poikki. Näitä myyvät linkitetyn Bilteman lisäksi myös Motonetit, Tokmannit jne...

Koska ruisku ei ole vielä saapunut, olen toistaiseksi huuhdellut Palluran suuta retkisuihkulla, josta on poistettu suihkupää. Sen avulla saan käytettyä suolavettä huuhteluun. Retkisuihkun plussana on se, että sen avulla saa käytettyä huuhtelemiseen useamman litran vettä kerralla, mutta miinuksena on se, ettei minulla ole aavistustakaan, meneekö vesi niin pitkälle kuin pitäisi. Ainakin iso osa siitä tulee suusta paluupostina hihastani sisään.

Retkisuihkun olen ostanut Tokmannilta, mutta en voi suositella sitäkään kenellekään, sillä se hajosi jo alle viikon käytön jälkeen. Tokmannin sivuilta luinkin sitten ostajien tuotearvioita ja monessa luki, ettei tämä kestä vettä :D Suihkulla on kuitenkin vuoden vaihtotakuu, joten hain Tokmannilta uuden tilalle. Se on epäilemättä ihan yhtä hyvä!

Olen huuhdellut suuta nyt joka päivä ja jos Pallura on menossa töihin, pyrin tekemään sen juuri ennen töihin lähtöä, sillä silloin tulee syömisestä luonnollisestikin ainakin tunnin tauko. Suolaveden tarkoitus on desinfioida suuta ja tappaa bakteerikasvustoa hampaan pinnalta, kuten Corsodylinkin. Siksi on hyvä, jos se saa vaikuttaa ennen seuraavaa heinäannosta.

Pallura antaa tosi kiltisti huuhdella suuta, mikä on ihanaa. Olin vähän pelännyt, että suun huuhtelemisesta tulisi hirveä sota, mutta vielä mitä. Pallura on niin kiltti tyttö.

Näillä mennään nyt sitten kesäkuuhun asti ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, että tästä olisi apua!

Hevosenomistajan säästövinkit - Kotitalli edition

Suunnilleen kaksi vuotta sitten kirjoitin postauksen nimeltä Hevosenomistajan säästövinkit. Postaus on edelleen ihan ajankohtainen ja siinä on hyviä vinkkejä, mutta päätin, että on aika vähän päivittää sitä siitä näkökulmasta, että hevoset asuvatkin nyt kotona.

1. Älä pihistele heinässä!

Tämä on edelleen säästövinkkini numero yksi. Kotitallissa on onneksi helppo vaikuttaa siihen, minkä verran hevonen saa heinää.

Riittävä määrä korsirehua:

- edistää mahan ja suoliston hyvinvointia
- tarjoaa hevoselle pureskeltavaa tarpeeksi eli hampaat pysyvät paremmassa kunnossa

Tässä toki on kääntöpuolensa, eli hevosta ei saa päästää lihomaan, jotta sille ei aiheudu aineenvaihduntasairauksia. Heinän laatuun kannattaa myös panostaa, sillä laadukas heinä edistää myös hevosen hyvinvointia.

2. Minimoi kuitenkin heinähävikki

Siinä missä heinästä ei kannata pihistellä, olisi kuitenkin suotavaa, että se menee hevosten mahoihin eikä polkeudu maahan. Se maahan poljettu heinä on hukkaan heitettyä rahaa. Mieti siis ruokintasysteemi, joka minimoi hukan. Itse olen mieltynyt näihin slow feeding-heinälaatikoihin, joissa heinähukka on todella minimaalista, koska verkko estää heinän viskomisen maahan. Pallura ja poni osaavat syödä todella siististi ja niiden verkko on suljettu parilla palohaalla, ja ne usein syövätkin palohakojen raoista, jolloin verkko ei juurikaan hidasta niiden syömistä. Mutta sen ei tarvitsekaan, sillä nämä tytöt ovat niin pieniruokaisia. Minulla on kuitenkin pihassa yksi vuokralainen, joka kiskoo heinää verkosta maahan yli viisi kiloa päivässä, jos saa mahdollisuuden. Sen verkko onkin nykyään suljettu ihan kokonaan joka sivulta. Täyttöaukko suljetaan aina pujottamalla vanha loimen jalkalenkki siihen. Näin tämäkään hevonen ei saa viskottua hukkaheinää maahan.

Talliin yritän antaa yöksi kullekin hevoselle vain sen verran, mitä ne syövät. Karsinoissa poljettu hukkaheinä maksaa minulle kahdella tavalla: ensinnäkin ihan heinähävikkinä ja toiseksi se lyhentää lantalan tyhjennysväliä (ja lantalan tyhjentäminen maksaa).

3. Panosta pitkiin ulkoiluaikoihin

Pitkä ulkoiluaika on paitsi hevoselle ihanteellinen, se myös säästää ihan rutikuivaa rahaa kuivikemenekin pienenemisen muodossa. Tarhan siivoaminen on toki ihan yhtä työlästä kuin karsinankin, mutta kun hevonen pissaa ulkona maahan, säästät tallissa kuiviketta. Ja rahaa. Karsinassa sikailevan hevosen kanssa säästät usein myös aikaa ja hermoja, kun pidät sitä mahdollisimman paljon ulkona.

Meillä ulkoillaan tällä hetkellä 12-14 tuntia päivässä, pidempikin ulkoiluaika olisi kiva, jos en itse haluaisi esim. nukkua. Kesällä toivottavasti saan tehtyä hevosille ulos kunnollisen katoksen, jolloin ne voivat ulkoilla 24/7.

4. Lajittele jätteet ja kierrätä

Hevosista ja niiden oheistoiminnasta tulee ihan järkyttävä määrä roskaa. Lisäravinteista ja muista tulee loputon muovipurkkimeri ja metallisiakin kertyy. Säästät sievoisen summan jätelaskussa, kun kierrätät ne! Ammattimaisesti tallia pyörittävä ei tietenkään voi viedä näitä jätteitä ilmaiseksi kauppojen tms. kierrätysastioihin, mutta oletan, että muutaman hevosen kotitallin muovi- ja metallijätteet voi viedä ilmaiseksi yleisiin kierrätyspisteisiin (korjatkaa joku, jos olen väärässä). Paalimuovit menevät meillä ainakin sekajäteastiaan, mutta kaikki muut muovit kierrätetään, jos ne ovat riittävän puhtaita. Tämä näkyy ihan konkreettisena säästönä siinä, että roskikselle riittää harvempi tyhjennysväli. Meillä lukee ihan tallin järjestyssäännöissä, että jätteet on lajiteltava. (Tosin joku aina välillä laistaa tästä, ja se jos mikä saa verenpaineen nousemaan :D)

Ja ammattimaisesti tallia pyörittäville tiedoksi, että romumetallista jopa maksetaan! Toki ihan muutamia kenkiä ei kannata lähteä myymään, mutta isommasta satsista voi saada rahaakin.

 

5. Laske rehuille kilohinnan sijaan päivähinta

Toisinaan kalliimpi rehu, kivennäinen tai lisäravinne saattaakin tulla halvemmaksi, jos sen annostus on pienempi. 

Pohdi myös, mitkä rehut ovat oikeasti tarpeen. Meillä syödään laadukkaan kuivaheinän lisäksi kivennäistä, Pellavaista, melassileikettä, Rypsi-Kronoa ja Progutia. Lisäjuoton hoidan Greenlinella, Pallura ja poni rakastavat sitä. Kaikki näistä ovat edullisia perusrehuja ja näiden syöttömäärät ovat pieniä. Kun hevonen saa reilusti heinää, sen väkirehun tarve on pieni.

6. Kilpailuta aivan kaikki

Tutki, mistä saat halvimmalla rehut, kuivikkeet, heinät. Vertaa kuitenkin hinnan lisäksi myös laatua: heinästä, jonka sokeri on 60, kannattaa maksaa enemmän, kuin heinästä, jonka sokeri on 300.

Kannattaa myös googlata kaikki tallin hankinnat, sillä tarvikkeiden hinnoissa on eroja. Talikot lapoineen ovat ainakin meilläpäin halvempia Puuilossa kuin Hankkijalla, mutta sen sijaan meidän käyttämämme rehut ovat Hankkijalla halvempia.

7. Osta TARPEELLISTA varastoon silloin, kun halvalla saa

Mutta todellakin vain tarpeellista, älä osta mitään tarpeetonta vaan siksi, kun halvalla saa.

 

Itse esimerkiksi ostin juuri varastoon yhden slow feeding -verkon, kun sellainen tuli alennushintaan vastaan. Nämä ovat kuluvia juttuja ja tulevat silloin tällöin uusimisen tarpeeseen. Nyt minulla on uusi verkko valmiina sitten, kun joku edellisistä hajoaa, eikä tarvitse ostaa uutta täyteen hintaan.

 

 8. Älä osta heti uutta vaan tutki, voisiko vanhan vielä korjata.

Moni rikkoontunut hevos- tai tallitarvike on vielä elvytettävissä käyttökuntoon. Mieti siis ennen uuden ostamista, että voisiko vanhan vielä korjata. Esimerkiksi rikkoontunut ruoka-astia on vielä korjattavissa, samoin ulkoloimen paikkaa helposti.

 

9. Osta tarpeelliset varusteet käytettynä - mutta vain, jos voit varmistua niiden kunnosta sekä siitä, että ne ovat oikeasti olemassa

Liputin ennen Facebook-kirpputorien puolesta, mutta nykyään suhtaudun niihin paljon skeptisemmin. Niihin on pesiytynyt todella paljon huijareita. Osalla ei ole minkäänlaista aikomustakaan lähettää maksamaasi tuotetta, ja osa ei kerro tuotteen todellista kuntoa. Olen ostanut jo sen verran monta lähes puhki kulunutta satulahuopaa, että enää ostan kirppiksiltä vain, jos voin varmistua tuotteen todellisesta kunnosta. Eli että ilmoituksessa on selkeästi listattu myös tuotteen virheet ja että kuvat ovat hyvät ja selkeät. Tai - ja tämä on paras vaihtoehto - voin noutaa tuotteen, jolloin hakiessa voin varmistua sen kunnosta.

 

Ja sitten on tosiaan ne huijarit, jotka joka varastavat muiden myyntikuvia ja ottavat sinulta rahat tuotteesta, jota heillä ei ole koskaan ollutkaan. Suosittelenkin, että jos olet ostamassa jotain kalliimpaa, etkä pääse noutamaan, että pyydät myyjältä kuvan tuotteesta vaikkapa päivän lehden kanssa. Näin voit varmistua siitä, että myyjällä tosiaan on myymänsä tuote.

 10. Pohdi kalliille hevostarvikkeille vaihtoehtoisia tuotteita

Yleensä kaikki, mihin voi liittää etuliitteeksi sanan hevos- tai talli-, saavat hintaansa myös tuntuvan korotuksen. Siispä joitakin tarvikkeita kannattaa etsiä ihan muulta osastolta kuin hevostarvikeosastolta. Näihin tavaroihin lukeutuvat mm. vesiämpärit, ruokinta-astiat jne.

Esimerkiksi meillä tallin vesiämpärit on ostettu Clas Ohlsonilta. Rehukauhat ovat litran vesikuuppia. Rehumössöjen sekoitukseenkin löytyy kauhaksi edullinen vaihtoehto.

 

Taannoin löysin Tokmannilta edullisia, jälleen puutarhanhoitotuotteiksi tarkoitettuja, ruokinta-astioita hevoselle. Näistä pienempi 15 litran vetoinen kustansi 4 euroa ja isommasta, joka on oikeasti iso (27 litraa) , joutui pulittamaan 5 euroa. Valitettavasti näitä ei juuri nyt näytä olevan Tokmannin valikoimassa.

11. Jos tarvitset jotain, mutta et juuri nyt, odota hetki, jos sen saisi kohta alennuksella

Tietyt kauppaketjut, kuten esimerkiksi Horze, Clas Ohlson jne järjestävät säännöllisesti kampanjoita, joissa vaikkapa kaikista tuotteista saattaa saada 20 prosenttia alennusta. Itse pyrin keskittämään hankintoja näihin alennuspäiviin. 

Ostan Palluran mahanhoitoyrtit Chia de Gracialta, mutta en juuri koskaan osta niitä normaalihinnalla, sillä tiedän, että CdG:llä on yleensä ystävänpäivän, Hevoset-messujen sekä HIHSin aikaan todella hyviä alennuksia. Tässäkin olen säästänyt jo pitkän pennin, vaikka tosin juuri pohdin, että koska Palluran maha ei ole oireillut vuoteen, voisin yrittää ajaa näitä yrttejä alas. 

Onko sinulla jokin hyvä säästövinkki hevosenomistajalle tai tallinpitäjälle? Kerro se kommenttikentässä!

 

Helmikuun Pallurointimenot

Helmikuu oli melko "peruskuukausi".  Jotain pientä ekstrakulua oli, mutta ei mitään suurempaa.

Helmikuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 34,50 e

Rehut ja lisäravinteet 133,29 e
Valmennus 50 e

Satulan levittäminen 120,8 e

Ponin kuolain 9,95 e

Yhteensä -348,54 e
 Tulot: kuolaimen ja loimen myynti 67,10

Yhteensä: -281,44 e

Mini-Me ei tule kuolaimia käyttämään vielä hetkeen, mutta ostin kuitenkin valmiiksi, kun halvalla sain :D 

Ostin Palluralle Chia de Gracian ystävänpäiväalesta mahayrttejä, joihin upposi taas melkein 80 e. Pieni hinta terveestä mahasta, mutta toisaalta mietin, ovatko ne tarpeen, kun Palluran maha ei ole oireillut mitenkään enää aikoihin.  Luultavasti alan ajaa niitä alas sitten, kun maa puskee jo vihreää naposteltavaksi.

Helmikuu oli siis kohtuuhintainen, maaliskuusta tulee vähän kalliimpi kun siihen osuu kengitys, vuolu, hammashoito molemmille sekä toivottavasti uuden satulan osto.

Ihanaa alkanutta maaliskuuta kaikille!

Jälleen satulatuskaa

Meidän satula jokin aika sitten liian kapeaksi, ja vaikka se onkin Kieffer, jota pitäisi pystyä levittämään portaattomasti, sitä ei saatu levitettyä tarpeeksi leveäksi Palluralle. Levittäjän mukaan Kiefferin Exclusive-rungossa on etukaaressa metallia, jonka vuoksi sitä ei saa levitettyä ihan superleveäksi. Yritettiin kuitenkin, mutta satula jäi puolisen senttiä liian kapeaksi.

Pallura suostui vielä liikkumaan satulalla ja laukkaamaankin, mutta se valui eteen ja liikkeestä tuli jotenkin kulmikasta, siitä puuttui se pyörivyys, mitä Palluralla on normaalisti. Laitoin Faceen ilmoituksen, että etsitään satulaa, ja sainkin pari sovitussatulaa. Niistä ensimmäinen, Jeremy Rudgen koulusatula, näytti istuvan todella hyvin, mutta Pallura ei olisi halunnut liikkua sillä lainkaan. Epäilen sen olleen kuitenkin liian kapea, mutta oli syy mikä tahansa, se meni tietenkin hylkyyn, koska Pallura ei halunnut sillä liikkua.

Seuraavaksi saimme sovitukseen Childericin koulusatulan, jolla Pallura alkuun tuntuikin liikkuvan ihan hyvin. Mutta sitten meidän valmentaja tuli paikalle ja pisti meidät ihan oikeasti töihin, jolloin satula valuikin ihan lavoille. Ei siis jatkoon sekään.

Pallura on tehnyt sään ympäristöön ihan hirveästi lihasta, mikä varmaan tarkoittaa sitä, että jotain ollaan tehty treeneissä kuitenkin oikein. Mutta se taitaa tarkoittaa myös sitä, että satulan löytämisestä tulee hankalaa ja satulat tuppaavat valumaan eteenpäin, kun säkä onkin kuin ihana liukumäki sen sijaan, että siinä olisi jotain, minkä ympärille etukaari voisikin asettua.

Lisäksi Palluralla on suuret, taakse tulevat lavat ja sen selkä on muutenkin melko leveä. Tietenkään se ei ole myöskään suora, vaan aavistuksen taakse nouseva. Olen oikeastaan jo melko kyllästynyt tähän satularumbaan taas ja olenkin jo pyytänyt meille satulansovittajaa, mutta ei ole tietoa, koska hän ehtii paikalle, sillä hän tulee vähän pidemmän matkan päästä. En kuitenkaan haluaisi kauhean pitkään olla ilman satulaa. Jotenkin tämä tuntuu vähän ironiselta, että nyt kun olisi hevonen ja treeniolosuhteet kunnossa, TIETENKIN satula käy epäsopivaksi!

Onneksi Pallurasta on kuitenkin tullut nykyään niin lunki tyyppi, että päätin viime viikonloppuna uskaltaa ratsastaa sillä ilman satulaa. Olin kuitenkin ihan varma, että ravata en ainakaan uskalla, koska putoan kuitenkin. Pallura tuntui miettivän ihan samaa, koska se ei aluksi olisi halunnut ravata. Sitten se totesi, että hitsi, tuohan pystyykin killumaan kyydissä, ja puksutti tyytyväisenä ravia menemään.

Tässä pieni videonpätkä meidän ilman satulaa ratsastelusta. Olen tämän jälkeen mennyt satulatta toisenkin kerran, ja vaikka se tuntuukin sujuvan hyvin ja tekee varmasti hyvää istunnalleni, en haluaisi kauhean kauaa mennä ilman, sillä onhan sillä satulalla muutakin funktiota kuin helpottaa ratsastajan selässäpysymistä. Sen tarkoituksena on jakaa ratsastajan painoa isommalle alueelle, ettei pistemäinen kuorma kipeytä hevosta. 

Toivotaan siis, että satulansovittaja pääsisi pian paikalle, tai kakkosvaihtoehtona että meille tipahtaisi taivaasta sopiva satula! Kumpikin vaihtoehto passaisi minulle oikein hyvin. 

Ensi viikolla minulla onkin talvilomaa, ja olenkin buukannut loman jo täyteen kaikkea tarpeellista. Maanantaina Palluralle ja ponille tulee eläinlääkäri raspaamaan hampaita. Se onkin ponin ihan ensimmäinen hammaslääkärikerta! Tiistaina Pallura kengitetään ja poni vuollaan. Sitten ehdin pari päivää keskittyä tarhojen siivoukseen, kun kaikki kakka alkaa tulla sulavan lumen alta esiin. Perjantaina pääsenkin ensimmäistä kertaa ehkäpä kahteen vuoteen kampaajalle, mikä on aika huisia! :D

Todennäköisesti lomaviikon jälkeen onkin taas sellainen olo, että on ihanaa päästä töihin lepäämään. Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua kaikille!

Pallurablogi ehdolla Somegaalassa

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun playsson.net palkitsee parhaita somevaikuttajia! Pallurablogi on viime vuoden tapaan taas ehdolla Paras Blogi-kategoriassa. Kilpakumppanini Muuliprojekti on koonnut blogiinsa esittelyt kaikista kategoriamme ehdokkaista, pääset katsomaan sen tästä: Muuliprojektin Somegaalapostaus.

Koska olen laiska, en jaksa tehdä hyvin tehtyä työtä uudestaan, vaan kehotan teitä lämpimästi tutustumaan Muuliprojektin esittelyihin! Blogeihin kannattaa käydä tutustumassa, sillä jokainen kategorian blogi on kyllä ehdokkuutensa ansainnut, ja mille tahansa niistä voisi hyvillä mielin antaa äänensä!

Jos kuitenkin haluat antaa äänesi Pallurablogille, voit tehdä sen täältä: https://somegaala.fi/aanestys/

Äänestää voi 25.2. klo 18 asti.

Tänä vuonna kategorioita ja sitä myötä myös ehdokkaita on ennätysmäärä. Kannattaa käydä tutustumassa, huikeita tyyppejä, tilejä ja blogeja on ehdolla! 

Ponin varustelua

Mini-Me kääntyi tänä vuonna jo kaksivuotiaaksi. Niinpä sen on ollut aika saada jo muutamia varusteita, nimittäin suojat ja kuolaimet! Näistä tosin toistaiseksi tarpeelliset ovat ainoastaan suojat, sillä Mini-Mellä ei vielä ole ollut suitsia päässä eikä kuolaimia suussa, eikä varmaan tule vielä hetkeen olemaankaan. En vaan näe vielä järkeä siinä, sillä Mini-Me on vielä ihan lapsi. Ostin kuitenkin kuolaimet, kun sattui tulemaan halvalla vastaan :D Ja jossain vaiheessa niitä tarvitaan kuitenkin.

Mini-Men suojat tilasin ihan vaan Horzelta. Tilattuani huomasin, että myös uuteen ponien varusteille pyhitettyyn verkkokauppaan Ponionniin oli tullut suojia, mutta olin jo ehtinyt tilata nämä.  Mieluummin olisin tukenut suomalaista yritystä kuin monikansallista Horzea, joka tosin vissiin joskus on ollutkin suomalaisvetoinen yritys.

Suojat ovat shetland-kokoa ja ne ovat kyllä niin sydäntäsärkevän suloiset! Pelkäsin, että ovatko ne piskuiselle Mini-Melle liian isot, mutta ne olivat juuri sopivat.

Mini-Me tulee tarvitsemaan suojia kohta kun aloitamme irtohyppelöt! Olen ostanut meille käytettyä estekalustoa ja minun pitäisi saada ensi kuussa sekä tolpat että puomit. Jos pohjat vaan ovat kunnossa, ajattelin että otamme irtohypytyksen heti ohjelmistoon sekä ponin että Palluran kanssa. 

Mini-Melle olen ostanut 9,5-senttiset kolmipalakuolaimet kirpputorilta jo jokin aika sitten. Puuilossa käydessäni näin siellä puoleen hintaan kolmipaloja, joten ostin vielä varmuuden vuoksi 10,5-senttiset. Haluaisin viedä Mini-Men syksyllä laatuponikilpailuun, joten voi olla, että sitä varten sillä täytyy olla syksyllä jo suitset ja kuolaimet. Voi myös olla, että kesällä otetaan ohjelmaan myös ohjasajoa, joten siihenkin voi olla suitset paikallaan. Mutta katsotaan nyt, mikään kiire ei vielä ole.

Mini-Me on kyllä niin suloinen suojissaan! Ja tietenkin muutenkin :)

Viljoilua

Olen nyt päässyt muutaman kerran ratsastamaan kaverini ex-ravuriruuna Viljoa.Viljo on asunut meillä viime kesästä lähtien ja suurimmaksi osaksi vain viettänyt oloneuvoksen elämää, sillä se toipui hankosidevammasta eikä sille löytynyt sopivaa satulaa. Isot liikkeet yhdistettynä ihan lihaksettomaan selkään saivat aikaan sen, ettei sillä kauheasti ole halunnut kukaan mennä ilman satulaakaan. Mutta nyt hankkari on parantunut ja satula on löytynyt. Ratsuksi opiskelu voi alkaa! 

Koska Viljoa ei ole kauheasti ratsastettu, sitä ei myöskään voi alkaa heti kauheasti ratsastamaan, vaan täytyy ottaa varovasti. Varsinkin, kun meillä on nyt kauheasti lunta ja pohjat ovat raskaita. Hangessa hevonen väsyy ja kipeytyy todella äkkiä, ja väsyneenä myös loukkaantumisriski kasvaa.

Viljolla ratsastetaankin nyt alkuun 2-3 kertaa viikossa. Laukkaa saa alkaa ottamaan muutaman viikon päästä hankosidevamman takia, joten tällä hetkellä työskennellään käynnissä ja ravissa, pääosin käynnissä. Sillä jos luulin, että Pallura on vino, niin Viljo on vino potenssiin tuhat! Mutta se on ihan "luonnollista", sillä Viljo on tehnyt elämäntyönsä ravurina, ja siitä huomaa että sitä on ajettu paljon enemmän kisasuuntaan. 

Viljo ei ymmärtänyt alkuun myöskään sivulle vievää pohjetta lainkaan, mutta kun se saatiin opetettua, ollaan päästy suoristelemaan sitä väistöharjoituksilla. Ollaan otettu treeniin heti myös takaosakäännöksen alkeet, sillä siinä on helppo kontrolloida helposti ulos pullahtavaa lapaa. Näillä "takaosakäännöksillä" haetaan siis todellakin vain sitä, että hevonen kääntyisi suorana, ja takaosakäännöksen halkaisija saa olla vaikka kymmenen metriä, sillä näitä käännöksiä ei ole todellakaan lähdössä ihan heti esittämään kouluradalle.

Puoliero Viljolla on valtava. Vasemmassa kierroksessa se ravaa upeasti, mutta kaatuu sisäänpäin, oikeassa taas tahdittaa kaarteissa, sillä se on niin jumissa. Hierojasta ollaankin saatu tähän paljon apua ja Viljo alkaakin jo liikkua paremmin myös oikeassa kierroksessa. Nämä jutut vievät aikaa, mutta onneksi ei ole kiire mihinkään.

 Viljo on myös melko kovasuinen, mikä on ollut aikamoinen kulttuurishokki minulle, kun olen tottunut ratsastamaan herkkäsuisella Palluralla. Mutta sen sijaan, että laitettaisiin suuhun kovempi kuolain, yritämme herkistää Viljoa ihan tavalliselle kolmipalalle sekä istunnalle. Istuntaa se ymmärtääkin jo hyvin silloin, kun malttaa odottaa ja keskittyä! Viljo myös aukoo suutaan paljon silloin, kun on vaikeaa, mutta tämäkin lienee asia, joka korjaantuu ajan kanssa, kun se oppii luottamaan siihen, ettei ratsastaja kisko sitä suusta. Kireämpi turpahihna korjaisi ehkä seurauksen, muttei syytä, joten Viljon turparemmi pysyy jatkossakin löysänä.

Viljon vahvuudet ovatkin sitten sen luontainen ryhti, kyky kulkea oikein päin "kuin itsestään" sekä aivan mielettömän upeat ja letkeät liikkeet. Viljo liikkuu kuin jousilla ja kun se saa voimaa, siitä tulee ihan mielettömän hieno! Vielä toistaiseksi se on ihan lihakseton eikä liike aina kulje ihan rehellisesti selän läpi, mutta on aivan sairaan upeaa, miten se nyt jo liikkuu niillä lihaksilla, mitä sillä on käytettävissä. Parin vuoden päästä tämä on niin upea ilmestys!

Olen todella iloinen, että minulla on mahdollisuus ratsastaa Viljolla, sillä vaikka se on todella raaka ja tällä hetkellä minä vien sitä eteenpäin, opin sillä ratsastamisesta todella paljon! Uskon myös, että mitä enemmän ratsastaa, sitä enemmän oppii. Minulla todellakin on vielä oppimista ratsastuksen saralla, joten on tosi kiva, että Palluran lisäksi on toinenkin ratsu käytettävissä.