Katsaus vuoteen 2018

Vuosi 2018 lähenee loppua ja onkin aika tarkastella kulunutta vuotta! Se oli hyvä, ja vuoden isoin juttu oli tietysti Minipallura Ainon syntyminen!

Tiineysaika ei ollut Palluralle helppoa. Herkkä tamma tuntui kärsivän suuresti varsan liikkeistä ja oli selvästi tuskainen. Ratsastus luonnollisestikin lopetettiin, mutta liikuntaa jatkettiin taluttamalla, sillä se selvästi helpotti oireita. Ylläolevan kuvan tilanteen kohtasin eräänä lauantaiaamuna mennessäni siivoamaan tarhaa. Selvästi tuskainen tamma makasi maassa eikä halunnut nousta ylös. Jos en olisi ollut itse aamutallissa ja nähnyt sen syövän ja kakkaavan normaalisti, olisin epäillyt ähkyä. Onneksi minulla oli puhelimen päässä pari varsomisasioissa kokeneempaa kaveria, jotka sanoivat, että tamma liikkeelle ja heti. Liike helpottikin hyvin äkkiä, monsterivarsa vissiin nukahti äidin kävelyyn ja lakkasi mesoamasta ja Palluran olo helpotti. 

Helmikuussa Pullero-Pallura muutti uudelle tallille varsomista varten. Mitä isommaksi varsa ja sen liikkeet kävivät, sitä hullummaksi kävi myös Pallura. Liikuntaa jatkettiin sen ehdoilla, ja usein Pallura halusikin kävellä talutuslenkeillä kahdella jalalla...

Maaliskuussa maha alkoi olla jo valtava ja minä ihan täynnä riekkuvaa tammaa, halusin varsan ulos sen mahasta ja äkkiä! Olin ihan varma, että sieltä tulee ori, sillä Stella tuntui olevan niin täynnä testosteronia.

Kuukausi piti vielä kuitenkin odottaa, ja torstaina, 26. päivä huhtikuuta sain tallilta puhelun, että Stella on todella rauhaton, eikä syö päiväheiniään. Lähdin heti töistä päästyäni tallille Stellaa katsomaan, ja se vain tallusti tarhan portin edessä edestakaisin. Otin sen sisään, ja karsinaan päästyään se rauhottui heti silminnähden. Se oli kuitenkin niin hellyydenkipeä ja muutenkin epäpalluramainen, että olin ihan varma, että yöllä tapahtuu. Sille oli myös ilmestynyt vahatipat! Iltatallin aikaan kävin vielä katsomassa näennäisen rauhallista Palluraa, ja sitten menin kotiin kahden kaverin kanssa valvomaan varsontakameraa.

Stellan laskettu aika oli 26.4. ja ihana Aino-varsa syntyi 27. päivän puolella klo 00.35. Melko täsmällinen tyttö siis! Alkuun näytti, ettei Stella saa yksin puskettua isokokoista varsaa maailmaan, ja olin jo menossa avuksi vetämään, mutta karsinaan päästessäni Aino olikin jo maailmassa, kalvot rikki nenän päältä ja maailman täytti maailman kaunein ääni. Se höhötys, kun tamma puhuu varsalleen ensimmäistä kertaa. Sen ihanampaa ääntä en ole koskaan kuullut enkä osaa sitä oikein sanoin kuvailla.

En ollut ihan varma, miten tiineysaikana niin tuliluontoinen tamma suhtautuisi ihmisiin, kun sillä oli varsa, joten menin hyvin varovaisesti karsinaan. Mutta ihana Pallura tervehti minua ylpeänä, kuin sanoakseen "Katso mamma, mitä mulla on!" Sille oli itsestään selvää, että sain katsoa varsaa ja koskea siihen. Olinhan Stellan ihminen.

Aino oli kaikin puolin ihana ja helppo varsa, vaikka se vähän riiviö olikin. Kesäkuussa Stella ja Aino muuttivat Ainon tulevaan kotiin Jaatallille muutaman kilometrin päähän, ja siitä tuli Stellallekin uusi koti, sillä Stella jäi sinne myös asumaan.

Kesäkuussa pääsin myös takaisin ratsaille, mutta sitä ei kestänyt kauaa, sillä alkoi viikkokaupalla kestänyt helleaalto. Koska Stellalla oli varsa alla, oli pakko antaa sen lomailla tyystin, jotta paukkuja riittäisi imettämiseen eikä se alkaisi kärsiä nestehukasta.

Elokuun puolivälissä vihdoin viileni, ja pääsin takaisin ratsaille. Stella pääsi pikku hiljaa palailemaan ratsunhommiin!

Syyskuussa Stella ja Aino matkasivat näyttelyyn Equibalans Areenalle ja sitä varten otettiin myös Ainon ensimmäiset lastausharjoitukset. Näyttelyssäkin Pallurat pärjäsivät mainiosti, molemmat saivat kakkospalkinnon ja rutkasti hyvää kokemusta!

Ratsasteluakin jatkettiin ja Palluran kanssa pääsimme ekoja kertoja myös maastoon uudessa kodissa! Sittemmin maastoilu on vähän jäänyt, mutta tarkoitus olisi tammikuun puolella tehdä asiaan parannus, kun saadaan Palluralle kengät jalkaan!

Lokakuussa Ainolla kävi jo tunnistaja ja olimme myös Markku Nymanin ohjasajo-opissa.

Marraskuussa Aino vieroitettiinkin ja Pallura muutti uuteen laumaan, jossa se viihtyy hyvin! Pallurasta on kivaa, kun on kavereita ja tekemistä. Myös ratsunhommia jatkettiin.

Joulukuussa aloimme käymään valmennuksessa, jonka myötä valmistaudumme ensi vuoteen ja tuleviin laatuarvostelukarsintoihin! Joulukuussa ratsastusmenoa varjosti satulan epäsopivaksi muuttuminen, mutta onneksi Palluralle löytyi jo uusi, sopiva satula.

Vuosi 2018 oli siis ainakin hevosjuttujen osalta erittäin onnistunut, toivotaan, että 2019 kohtelee meitä yhtä hyvin!

Hei hei 2018 ja tervetuloa 2019!