Hevonen on luotu liikkumaan!

Kyllä, laitoin otsikkoon huutomerkin. Hevonen on luotu liikkumaan ja sen lajityypillisen tarpeen täyttämisen estäminen on huonoa hevosenpitoa.

Ajatus tähän postaukseen lähti Aila-myrskystä. Meillä oli Kanta-Hämeessä melko kova tuuli, vaikka mitään suuria tuhoja ei ilmeisesti sattunutkaan. Tontiltani kaatui koivikosta kolme koivua, mutta muuta ei onneksi tapahtunut.

Myrskyn takia otin kuitenkin hevoset iltapäivällä jo kolmen aikaan sisään, sillä tuuli alkoi siinä vaiheessa yltyä jo melko kovaksi. Hevoset tulivat mielellään sisään, vaikka ei niillä vaikuttanut hätää olevan ulkonakaan. Itseäni vaan pelotti, että miten käy jos vaikkapa puu kaatuu tarhojen aitojen päälle. Niinpä oman mielenrauhani vuoksi tulivat sisään. Kaikki meni hienosti, hevoset olivat ihan tyytyväisinä sisällä normaalin 10-12 h sijasta 18 h vuorokaudessa.

Tarhausaikaa tuli siis normaalin 12-14 h sijasta 6 tuntia sinä torstaina, ja sen kyllä huomasi Palluran liikkeestä perjantaina. Katsoin jo sen kävellessä tarhassa, että liikkeestä puuttui se normaali elastisuus. Puhtaasti se liikkui toki, mutta ei niin hyvin, kuin normaalisti.

Ratsastaessakin sillä kesti vertyä vähän tavallista kauemmin. Ei se missään vaiheessa ollut epäpuhdas, ei lähellekään, mutta huomasi, että jotain tavanomaisesta poikkeavaa oli ollut.

Pallurahan liikkuu omatoimisesti paljon, jos sillä on siihen mahdollisuus. Se kävelee ja juoksee tarhassa, syö välillä ja liikkuu taas. Sillä on nyt iso tarha, missä on tilaa liikkua ja se kyllä hyödyntää koko tarhaa.

Mielestäni on kamalaa, että tuo meidän poikkeustilanteessa lyhyt tarhausaika on joillekin normaali, ja joidenkin mielestä reilukin tarhausaika. Valitettavasti tiedän talleja, jotka mainostavat 8 tunnin tarhausta kokopäivätarhauksena. 8 tuntia on toki ihmiselle täysi työpäivä, mutta hevonen ei ole ihminen. Hevonen on luotu liikkumaan lähes vuorokauden ympäri.

Pallura on vieläpä terve, hyväjalkainen hevonen, ja siltikin tallissa seisominen näkyi sen liikkeessä. Hevoselle, jolla on jo vähän iän tuomaa kulua ja kremppaa, seisominen on yleensä vielä enemmän myrkkyä. Yleensä kevyt, säännöllinen liike pitää hevosten pienet vaivat paremmin kurissa (vaikka poikkeuksiakin toki on).

Hevonenhan ei tarvitsisi mitään 12 tunnin tallissaoloaikaa yöllä, ei todellakaan. Hevonen tarvitsee lepoa vuorokaudessa 5-7 tuntia ja siitä unta 3-5 tuntia. Hevoselle ei myöskään ole luontaista nukkua tuota aikaa putkeen. Pitkä tallissaoloaika on siis vain meidän ihmisten mukavuudenhalua.

Mutta ovathan minunkin hevoseni tallissa 10-12 tuntia vuorokaudesta! Tämä selittyy ainoastaan minun omilla tarpeillani. Hoidan tallin yksin ja valitettavasti minunkin on levättävä ja nukuttava. Optimitilanteessa hevoset olisivat tallissa vuorokaudesta tuon 5-7 tuntia, mutta se ei vaan ole mahdollista. Tontillani olevien hevosten tilanne on kuitenkin jo paljon parempi, kuin mitä se voisi jossain muualla olla. 12-14 tuntia ulkoilua on kuitenkin jo ihan kohtuullinen tilanne.

Hevoselle toki optimiratkaisu olisi KUNNOLLINEN pihatto. Kunnollisessa pihatossa on sen verran tilaa, että sinne mahtuvat kaikki laumanjäsenet nukkumaan, ja kaikki myös pääsevät sinne nukkumaan. Siinä on kaksi oviaukkoa, ettei ketään ahdisteta nurkkaan. Kunnollisessa pihatossa on neljä seinää ja sinne ei tuule sisään, vaikka se ei ehkä olekaan lämpöeristetty. Tällaisen pihaton tekeminen ei tällä hetkellä ole minulle mahdollista, joten hevoseni asuvat tallissa. Ehkäpä vielä jonain päivänä meillä on pihalla kunnollinen pihatto, mutta siihen asti mennään näillä. 

Tietysti hevosten liikkumiseen vaikuttaa myös tarhan koko ja se, onko siellä jotain muutakin tekemistä kuin seistä pää heinäkasassa. Mutta vaikka tarha olisikin kohtuullisen virikkeetön, esimerkiksi kaveri tekee yleensä jo ihmeitä hevosen liikkumishaluille, mikäli tarhassa vain on tilaa liikkua. 

Tärkeää on kuitenkin mielestäni se, että hevoselle tarjotaan mahdollisuus liikkumiseen, eli sillä on mahdollisuus olla pitkä päivä ulkona. Ihmisen tarjoama liikunta, se tunti tai pari päivässä, ei voi korvata omaehtoista liikuntaa, jos hevonen seisoo päivästä 20 h karsinassa. Kävelykonekaan ei korvaa mahdollisuutta omaehtoiseen liikkumiseen - päin vastoin, pelkän ympyrän kiertämisestä voi olla hevoselle jopa haittaa.

Onneksi maailman huippuratsastajatkin ovat alkaneet tajuta omaehtoisen liikunnan merkityksen hevoselle, ja moni huippuhevonen saakin nykyään laiduntaa, osa asuu jopa pihatoissa. Mietipä itseäsikin, palaudutko paremmin raskaasta salitreenistä kun rojahdat treenin jälkeen sohvalle, vai kun jatkat kevyttä liikettä vielä muutaman tunnin?

Toki itsekin jätän Palluran nyt monesti liikunnan jälkeen jo sisään, kun ratsastan sillä töiden jälkeen, ja lopetettuani kello alkaa jo lähennellä lkahdeksaa. Tällöin onkin erittäin tärkeää huolehtia riittävistä loppukäynneistä! Viikonloppuisin on mukavaa ratsastaa heti aamusta, kun voi sen jälkeen laittaa Palluran tarhaan palautumaan.

Heräsikö jotain ajatuksia liittyen hevosen ulkoiluun? Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille, kelit ovat ainakin kohdillaan nyt!

Talliremontti alkaa olla loppusuoralla

Jos ihan totta puhutaan, olin hyvin epävarma, tapahtuuko näin koskaan, mutta nyt se talliremontti alkaa olla loppusuoralla! Odottelen enää putkimiestä, joka tulisi asentamaan meille lämminvesivaraajan sekä pesupaikalle vesipisteen.

Heti talliin tultaessa on vasemmalla yksi karsina, oikealla ovi rehuhuoneeseen. Kaikkiaan tallissa on neljä isoa karsinaa, sekä yksi pienempi ponikarsina.

Rehuhuoneen oven maalasin samalla mintunvihreällä kuin karsinoiden kalterit sekä puuosat.

Vasemmalla puolella on toinenkin karsina, oikealla puolella rehuhuoneen jälkeen Mini-Me:n karsina, sekä päädyssä Palluran ja Viljon karsinat.

Vasemman puolen toisessa karsinassa on jo asukas ja toiseenkin on tulossa ensi viikolla. Nämä ovat siis tallipaikkalaisia, eivät omia hevosiani. Hevosten ja heidän ihmistensä yksityisyyttä kunnioittaakseni en tule julkaisemaan heistä blogin puolella materiaalia.

Vasemmalla puolella on vielä toisen karsinan ja päätykarsinan vieressä ihan reilunkokoinen hoitotila kengityksiä sun muita varten, sekä tietysti hevosten kuntoonlaittoa varten. Itse hoidan Palluran tässä aina. Hoitopaikkaa vastapäätä on vielä Palluran ja Mini-Men karsinoiden välissä pieni tila, joka toimii pesupaikkana, jahka saamme siihen vesipisteen.

Tallissa on käytetty mahdollisimman paljon jo siellä valmiina olleita materiaaleja, mm. karsinoiden liukuovet ovat tallissa olleet jo ennestään, olen vain maalannut ne. Maalia onkin uponnut kymmeniä litroja, mutta tykkään lopputuloksesta! En varsinaisesti ole valkoisen ystävä, mutta tallissa se toimii, sillä se saa tilasta niin paljon avaramman. Toki saa varautua maalaamaan varmaankin vuosittain uudestaan, mutta onpahan raikkaannäköinen talli!

Vaikka talli onkin remontoitu mahdollisimman pienellä budjetilla, on siihen silti uponnut hirveästi rahaa. Olen joutunut ostamaan jonkin verran materiaalia uutena, ja talliin on uusittu sähköjä, ja tosiaan putkimieskin on vielä tulossa. Lisäksi kaikkiin pikkujuttuihin uppoaa todella paljon rahaa, kun niitä joutuu hankkimaan paljon. Hevosten pitäminen omassa pihassa ei siis todellakaan ole halpaa!

Nykyään suosikkihetkeni päivästä on se iltatallin jälkeinen hetki, kun hommat on tehty valmiiksi, olen yksin tallissa ja saan vain kuunnella hevosten tyytyväistä rouskutusta, ja rauhoittua hetken vetäen hevosentuoksua sieraimiini. Se on se hetki, minkä takia hevoset ovat omassa pihassa!

Mitäpä tykkäätte tallista? Varustehuoneesta laitan vielä erikseen postausta, jahka saadaan putkimies paikoilleen. Varustehuone on lopullisessa ulkoasussaan vasta kun lämminvesivaraaja on paikoillaan.

Aurinkoista myrskynjälkeistä viikonloppua kaikille!

Satulanvaihtoviikot

 Ja taas koitti se aika vuodesta, kun nuoren suomenhevosen satula jäi epäsopivaksi. Edellisessä Elokuun Pallurointimenot-postauksessa kerroinkin, että olin myynyt Palluran ihanan Bates Widen pois ja ostanut tilalle uuden satulan. Kuinka ollakaan, vaikka Palluralla onkin kohtuullisen haastava selkä, ensimmäinen kokeilemistani satuloista oli sille hyvä.

Palluralla on valtavat lavat, suorahko mutta vähän taakse nouseva selkä. Valitettavasti sen selkäranka on vielä melkoisen ulkoneva, joten se tarvitsee paljon selkärangan tilaa. Mutta se, mikä nyt tällä kertaa jätti edellisen satulan epäsopivaksi, ja teki uuden etsimisestä haastavaa, oli se, että Pallura on vihdoin, kuuden vuoden kypsässä iässä, kasvattanut sään. Eikä tietenkään mitään pikkusäkää, vaan todella leveän sään. Pallurallahan ei nuorempana ollut juuri minkäänlaista säkää, ja vaikka säkä onkin ratsuhevoselle ihan toivottava ominaisuus, vähän kapeampikin säkä olisi riittänyt. Mutta kuulemma ei ole lainkaan tavatonta, että lähes täysin säätön suomenhevonen kasvattaakin siinä viiden, kuuden ikävuoden korvilla sään, jos se on päässyt tekemään töitä.

Lähdimme siis etsimään satulaa, jossa olisi myös huomattavan suuri säkätila. Löysinkin tori.fi:stä yhden x-wide Kiefferin, jossa oli suuri säkätila ja se sijaitsi vielä lähellä meitä. Myyjä oli vielä aivan huippu ja tuli tuomaan satulan meille sovitukseen.

Ensisilmäyksellä tämä näyttää selässä liian takapainoiselta, mutta satulaa ei koskaan saisikaan sovittaa pelkästään käytävällä seisten. Pallurankin selkä nimittäin nousee huomattavasti, kun se lähtee liikkeelle. Tässä satulassa lisäksi tuo suuren säkätilan takia korkealla oleva etukaari vielä luo vähän optista harhaa. Mutta satulan myyjä oli niin mukava, että antoi minun ratsastaa tällä useamman päivän, jotta näin, mitä mieltä Pallura satulasta oli.

Tässä satulassa ainakin säkätila riittää, eikä se painu missään kohtaa säkään tai selkärankaan kiinni, sillä kuten kuvasta näkyy, satulan läpi näkee silloinkin, kun siellä on paino selässä. (Älkää hämääntykö vinossa olevasta satulahuovasta!)

Satulassa oli myös riittävä rangantila, jota tutkiskellaankin tässä kuvassa.

Mutta mikä tärkeintä, Pallura liikkuu tällä satulalla todella mielellään! Se alkoi tarjota taas myös laukkaa, joka oli jäänyt vanhan satulan kanssa pois. (Palluralla epäsopiva satula oireilee todella usein sillä, että se ei enää halua laukata). Olin siltikin vähän epävarma tämän satulan suhteen, mutta onneksi sain meidän valmentajalta synninpäästön hänen käydessään viimeksi; hänenkin mielestään satula vaikuttaa sopivalta. 

Satula oli onneksi myös kohtuuhintainen, ja koska se on Kiefferin uudempaa mallistoa, se on myös ihan kohtuullinen istua, vaikka ihanaan Batesiin ja myös edelliseen Globukseen verrattuna se onkin vähän kovahko. Uudemmissa Kieffereissä on myös jo hyvin selkärangan tilaa, ja tässäkin on muokattava runko. Runkoa voi siis vielä levittää, jos Pallura tästä vielä leviää.

 Saapi nähdä, kauanko tällä satulalla taas puksutellaan menemään, toivottavasti jonkin aikaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Elokuun Pallurointimenot

Lämpömittari näytti tänä aamuna +2 astetta. Hyh! Syksy on todellakin täällä! En ole siitä mitenkään innoissani, sillä olen kesäihminen henkeen ja vereen. No, onneksi olen myös jouluihminen, laitoin nimittäin Spotifystä jo joululaulut soimaan. Mutta asiaan!

Elokuun Pallurointimenot:

 

Kuivike 41,40
Valmennukset 90 e

Kengitys ja ponin vuolu 124 e

Satula 600 e

Yhteensä 855,40

Tulot: Bates-satulan myynti 786,10

Yhteensä -69,30

Tästä saa nyt erittäin virheellisesti sellaisen kuvan, että hevosen pito kotipihassa olisi jotenkin edullista. Voi se ollakin siinä vaiheessa, kun remontit ja asuntolaina on maksettu, mutta näiden juoksevien kulujen lisäksi olen pelkästään tallin remontoinnista ja kentän teosta miinuksella reippaasti yli 20 000 euroa. Ei enää niin halpaa!

Toki ratsastuskenttä ja tallin remontit ovat pitkäaikaisia investointeja, joista on myös iloa pitkään. Yritän tehdä näistä jossakin vaiheessa jonkinmoista yhteenvetoa, kentästä teen ainakin postauksen jahka lopulliset kulut ovat selvillä. Lähiviikkoina saan kentälle valot, joista tulee vielä lisää kustannuksia.

Meillä oli elokuussa myös satulanvaihtoviikot, sillä keväällä ostamani  Globus Clic jäi odotetusti epäsopivaksi, sillä Pallura on kasvattanut niin valtavan sään, että Globus otti siihen kiinni. Tarvittiin siis paljon enemmän lisää säkätilaa, ja löysinkin valtavalla säkätilalla varustetun Kiefferin, joka ihme ja kumma kyllä oli muutenkin sopiva. Ja onneksi myös kohtuuhintainen! Globus oli mukavampi istua, mutta totta kai mennään sillä, mikä hevoselle sopii.

 

Myin pois myös Palluran ihanan Bates Wide Dressagen erittäin haikein mielin. Se oli aivan ihana satula, mutta en usko, että olisi enää mahdollista, että se joskus sopisi Palluralle, sillä siinä oli vielä Globustakin pienempi säkätilä. Sain siitä onneksi saman verran, kuin mitä olin itse maksanut ja koska Kieffer oli vähän edullisempi, jäin ikään kuin "plussalle" satulanvaihdossa. Mikä oli ihanaa, sillä kaiken tämän remontoinnin jälkeen lompakossani käy lähinnä enää tuuli!

 

Talliremontti alkaa muuten olla loppusuoralla! Enää puuttuu putki- ja sähkömiesten työpanokset. Jahka he ovat käyneet, laitan teille esittelyä!

 

Kylmyydestä huolimatta ihanaa alkanutta syyskuuta, ollaanpahan ainakin lähempänä joulua!

 

 

Toivepostaus: päivä arjestani

Tämä on erään lukijan toivepostaus, eli päivä ihan tavallisesta arjestani! Nyt on hyvä aika toteuttaa tämä, kun hevoset ovat siirtyneet kesän yöt ulkona, päivät sisälle -rytmistä normaaliin rytmiin. Valitsin tähän esimerkkipäiväksi suht koht tyypillisen arkipäivän. Toki aikataulut ja hommatkin vaihtelevat päivittäin pikkuisen.

Päiväni kulku:

06.20 Herätys, hammas- ja naamapesu, vaatteet niskaan, koirat aamupissalle pihalle

06.40 Talliin, hevosille väkirehut, mahdollinen (sade)loimitus, hevoset ulos

 07.00 Takaisin sisään, loput aamutoimet

07.30 Auto starttaa työmatkalle. Otan koirat yleensä mukaan töihin, koska minulla on siihen mahdollisuus.

08.00 Töissä

16.00 Lähtö töistä kohti kotia

16.30 Kotona, vaatteiden vaihto, pikainen välipala

16.45 Koirien kanssa talliin, karsinoiden siivous & kuivitus, vedet ja heinät valmiiksi yötä varten, heinäverkkojen täyttö seuraavaa aamua varten. Illan väkirehut valmiiksi, samoin seuraavan aamun. Siivoan karsinat tosiaan vasta töistä tultuani, sillä teen toimistotyötä ja mikäli siivoaisin jo aamulla, joutuisin käymään suihkussa ennen töihin lähtöä, ja siihen ei aikataulu veny.

18.00 Koirat sisään, Palluran haku tarhasta töihin

18.30 Ratsastus, Palluran jalkojen kylmäys

20.15 Hevoset sisään, tässä välissä vähän puuhastelua Mini-Men kanssa. Koirien kanssa seuraavan aamun heinäverkot valmiiksi ulos, vedet valmiiksi tarhoihin aamuksi. Pieni iltalenkki koirien kanssa omilla tiluksilla. Koirat yleensä juoksevat päivän aikana tallin ympäristössä niin paljon, etteivät mitään kauhean pitkää iltalenkkiä enää kaipaa!

21.00 Sisään, suihkuun, oman ruuan laitto ja syöminen, muut iltapuuhat. Yleensä syön ruuan illalla telkkarin ääressä, nää on näitä aikuisuuden ja yksinasumisen hyviä puolia :D Syön myös tosi usein pakastepitsaa, mikä ei ole hyvä juttu, mutta se on nopea ruoka, valmistuu yleensä sillä välin kun olen suihkussa.

23.00 Nukkumaan. Koirat sammuvat illalla yleensä kuin saunalyhdyt ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Yritän aina iltaisin päästä ajoissa nukkumaan, mutta usein se jää vain haaveeksi! Viikon mittaan kertyykin aina kivasti univelkaa ja yleensä perjantaisin on jo vaikeaa päästä sängystä ylös. Yritän kuitata tämän aina viikonloppuisin päikkäreillä. Viikonloppuisin usein myös herään vielä vähän aikaisemmin, 5.30, jotta saisin hevoset jo kuudelta ulos. Vapaapäivinä jaksaa herätä vähän aikaisemmin, kun tietää, että pääsee vielä päikkäreille! Näin hevoset saavat vähän pidemmän ulkoiluajan.

Minullehan se pitkä ulkoiluaika oli yksi iso syy siihen, että halusin hevoset omaan pihaan. Toki nyt iltojen pimentyessä ja sadekauden alkaessa hevoset saattavat tulla iltaisin vähän aikaisemminkin sisään, mutta pyrin kyllä joka päivä siihen minimissään 12 tunnin ulkoiluun. Hevoset voivat niin paljon paremmin, kun saavat olla enemmän ulkona!

En myöskään ratsasta joka päivä, tällä hetkellä pyrin siihen, että Pallura liikkuu 4-5 kertaa viikossa. En pode enää huonoa omaatuntoa sen vapaapäivistä, sillä nyt sillä on iso tarha, missä on vaihtelevaa pohjaa, jossa liikkua. Ja Pallura myös liikkuu!

Niinä päivinä, kun en ratsasta, teen yleensä sitten tallin muita hommia, ja niitähän riittää! Mutta se ei haittaa, nautin todella paljon tallissa ja etenkin hevosten kanssa puuhastelusta.

Tässä oli nyt pintaraapaisu yhteen päivääni! Jos satut olemaan Instagramissa, kannattaa ottaa seurantaan tilini @pallurablogi, sillä sinne on tulossa lauantaina Mini-Men My Day ja sunnuntaina Palluran! 

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Uusi kuolain

Olin miettinyt jo pitkään, että haluaisin testata Palluralle baucher-kuolainta, mutta en ollut saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Etsiessäni Mini-Melle sadeloimea löysin Horzelta ihan kohtuuhintaisen baucherin, ja laitoin sen tilaukseen. 

Vastoin erittäin yleistä harhaluuloa baucher ei ole hissikuolain eikä se lisää niskaan kohdistuvaa painetta, päin vastoin. Jopa Horzen sivuilla lukee baucherin olevan hissikuolain, mutta fakta on se, että kun ohjasta vetää ja hevosella on baucher suussa, poskihihna jopa löystyy, vähentäen näin hevosen niskaan muodostuvaa painetta. Tässä videossa on jopa tutkittu baucheria ihan vaa'an kanssa:

En tiedä, miksi myytti baucherin vipuvarresta elää edelleen, kun tosiasiassa se on kaikkea muuta kuin vipuvartinen. Itse sanoisin baucherin olevan jopa hellä kuolain, paitsi tietysti jos kyseessä on suustaan aivan äärimmäisen herkkä hevonen. Baucherissa kun kaikki paine kohdistuu nimenomaan suuhun ja kieleen.

Pallura on todella herkkä päästään ja siihen kohdistuvalle paineelle. Ajattelinkin, että baucher voisi auttaa sen "sukeltamisongelmaan", eli siihen, että se putoaa kuolaimen alle ja menee etupainoiseksi. Tällä hetkellä Palluran niskaa siis haetaan ylöspäin, jotta se kantaisi itsensä paremmin. 

No, tämäkään kuolain ei ollut oikotie onneen ja onnistuu se sukeltaminen tälläkin. Mutta Pallura tuntuu silti tällä baucherilla jokseenkin tyytyväisemmältä. Viime valmennuksessa se tosin oli todella jännittynyt tälläkin kuolaimella, mutta silloin koko hevonen oli kireä kuin viulunkieli, eikä se johtunut kuolaimesta. Sen pari kertaa, mitä olen Palluralla valmennuksen jälkeen ratsastanut, se on ollut rento ja mielestäni se on suustaan levollisempi baucherilla.

Jatkamme siis harjoituksia, edelleenkään ei auta muu kuin opetella ratsastamaan. Harjoitellessa olisi kuitenkin kiva, että olisi kuolain, joka on mahdollisimman hellä hevoselle ja tekee mahdollisimman vähän "vahinkoa". Kuolainhan on juurikin niin kova kuin ratsastajan käsi, joten tietenkin ensisijaisesti tärkeintä on käsi ja miten sitä käytetään. Itselläni suuri ongelma on usein liian pitkäksi jäävä ohja, joka johtaa siihen että a) vedän käden liikaa syliini, b) ranteeni kääntyy jopa lappeelleen ja c) liian pitkä ohja = epävakaa tuntuma, joka on epämiellyttävä hevoselle.

Baucher jää siis varmastikin meille käyttöön, mutta ei kuitenkaan ainoaksi kuolaimeksi, sillä niitä on hyvä vaihdella välillä. Meillä on käytössä baucherin lisäksi myös anatominen oliivikolmipala, toisinaan myös suora Nova-kuolain. 

Olen tämän viikon ollut lomalla, ja tekemistä on riittänyt. Itse asiassa sitä riittää edelleenkin, joten taidankin tästä painua ulkohommiin nauttimaan helteestä! Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Vihdoin treeniä!

Kenttä on ollut aitoja ja valoja vaille valmis jo jonkin aikaa. Nyt olen vähän reilu kolme viikkoa päässyt ratsastamaan omalla kentällä ja voin sanoa, että on ihanaa!

Uusi kenttä on tietenkin aina pohjaltaan raskas. Varsinkin, kun sanoin kaivinkonekuskille, että pintahiekkaa levitetään 10 senttiä ja hän levitti 20. Onneksi se on kuitenkin painunut jo jonkin verran, ja aina sateella painuu lisää. Varsinkin, kun lanaan sitä ahkerasti. Minulla on lanana muovinen kuormalava, jota vedän mönkkärin perässä, ja se toimii hyvin.

Palluran kanssa otetaan vielä melko rauhallisesti, sillä se tosiaan oli alkukesästä viisi viikkoa ihan täyslomalla. Ja koska sen alkuvuosikin kului enemmän ja vähemmän sairaslomaillessa, se ei ole mitenkään varsinaisesti tikissä. Valmentajamme Suski Lemström tuli meitä ensimmäistä kertaa valmentamaan omalle tallille silloin, kun kentälle oli juuri edellisenä päivänä levitetty pintahiekka. Pohja oli aivan tolkuttoman raskas silloin, ja meni pääosin käyntihommiksi. Onneksi me ollaan totuttu niitä tekemään!

Ekalla kerralla tauon jälkeen keskityttiin siis taas perusjuttuihin ja siinä missä jonkun mielestä ne voi olla tosi tylsiä, Suski saa kyllä ymmärtämään miten tärkeitä ne perusjutut on ja miten niiden avulla päästään hakemaan sitä parempaa tasapainoa ja voimaa. Voi olla että johtui raskaasta pohjastakin, kun Pallura joutui tekemään ihan tosissaan kaikilla lihaksilla töitä, mutta se tuntui jo suoremmalta kuin viimeksi, ennen taukoa. Tiedä nyt sitten että mitä tässä pitäisi ajatella, kun 5 viikon loman jälkeen hevonen oli suorempi ja ratsastajakin parempi 😂 Mutta tokihan loma tekee hevoselle aina hyvää, varsinkin nuorelle. Itse uskon myös, että sillä on osuutensa asiaan, että Palluralla on nyt iso, vaihtelevapohjainen tarha, missä on tilaa liikkua ja missä se myös liikkuu.

Eilen Suski tuli taas meitä opettamaan, mutta homma olikin aika vaikeaa, sillä Pallura ei todellakaan ollut rento, kuten edelliskerralla, vaan kaikkea muuta. Se oli erittäin jännittynyt eikä olisi halunnut keskittyä tai antaa minun vaikuttaa, mutta oikeastaan se oli vain hyvä, sillä ei me näissä valmennuksissa käydä siksi että voitaisiin hillua mukavuusalueella! Valitettavasti näitä vaikeita päiviä tulee vastaan myös arjessa ja saimmekin hyviä työkaluja haastavampiin päiviin. Pyrittiin siihen, että saataisiin erilaisten taivutusharjoitusten avulla hevosta rennommaksi ja siihen tilaan, että se antaa ratsastajan vaikuttaa. Ei ollut helppoa, mutta loppuun saatiin taas pari hyvääkin pätkää. Minun reaktionopeuteni, tai sen puute, on edelleen iso ongelma, samoin se, etten aina vie apuja loppuun asti tai poista painetta tarpeeksi nopeasti. Eilen myös jännittyneisyys toikin Palluran vinouden enemmän esiin, joten senkin kanssa sai olla tarkkana. Kaiken kaikkiaan oikein loistava valmennus taas, saatiin paljon uusia työkaluja taas pakkiin ja opittiin lisää. 

Kuten kuvista näkyy, kentällä on jo tolpat, muttei vielä aitalankoja. Kentälle tulee aluksi siis ihan vaan lanka-aita, ja puhtaasti säästösyistä. Lanka tulee lautaa halvemmaksi, sitten joskus, kun on rahaa, laitan tolppiin lautaa. Mutta nyt mennään näillä, jahka löytäisin jostain aikaa lankojen vetoon. Onneksi olen ensi viikon lomalla, jospa silloin saisi aikaiseksi! 

Myöskin kentän takakulmassa olevat koivut saavat vielä ennen talvea lähtöpassit. Ne ovat niin heiveröisiä, kun niiden ympäriltä on hakattu muut puut, etteivät pysy pystyssä ja niitä onkin muutama jo kaatunutkin. En vain halua olla kentällä silloin, kun niitä kaatuu, joten siksi ne täytyy kaataa hallitusti viimeistään ennen lumen tuloa. Lumikuorma oksilla edesauttaa kaatumista varmasti.

Kentän laidoilla on vielä kasassa maa-aines, joka siitä kuorittiin pois ennen soran laittoa. Se täytyisi hukata jonnekin, ja todennäköisesti päädyn läjittämään sen tontilleni, jahka löydän jostain rahat siihen. Tilaa tontilla kyllä riittää, mutta tallin remontti ja kentän teko on koetellut lompakkoani melkoisesti!

Minulla olisi nyt ratsastusintoa kovastikin! Täytyy vain koittaa vähän malttaa mieleni, sillä en halua kipeyttää Palluraa ratsastamalla sitä nyt liikaa äkkiseltään, varsinkin kun kentän pohjakin on raskas. Se toki painuisi sen nopeammin, mitä enemmän ratsastaisi, mutta koska ratsastan siinä oikeastaan yksin, en voi määräänsä enempää mennä. No, eiköhän syyssateet tee osansa kentän painamisessa!

Palluran kanssa ollaan hyödynnetty pihatietä paljon alku- ja loppukäynteihin, sillä se on n. 400 metriä pitkä ja sen päästä päähän käppäilemiseen menee noin 7-8 minuuttia. Se ei ihan riitä alku- tai loppukäynteihin, mutta melkein. Perjantaina ratsastettiin tyystin pihatiellä sekä muualla pihalla, jotta Pallura saisi työskennellä muunlaisellakin pohjalla kuin vain pehmeällä kentällä. Vielä kun uskaltaisi rohkaista mielensä ja lähteä maastoon!

Meille pitäisi syyskuun alusta muuttaa tallipaikkavuokralainen, joten siihen mennessä pitäisi saada laitettua paikat suurin piirtein kuntoon. Vieläkään ei siis käy aika pitkäksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, nautitaan vielä lämmöstä!